Pumpulia puussa

Halava pitää kiinni kypsistä eminorkoistaan kevääseen saakka. Pumpulitupot erottuvat helposti jo pitkään matkaan talvella.

Halava tykkää kasvaa rannoilla ja muilla kosteilla paikoilla. Saarissa olen tavannut monta halavaa.

Majavan savotta

Sitten viime käynnin majavan asuinpaikalla oli siellä tehty kovasti töitä. Nuoria haapoja oli jyrsitty poikki, pätkitty ja kuljetettu pitkin puroa kotipesän lähelle, missä upotettu pohjaan talvivarastoksi.

Tämä haapa oli konkelossa eli kaatunut sellaiseen suuntaan, että oli jäänyt nojaamaan toiseen puuhun. Olisikohan majava-metsurille tullut pieni arviointivirhe kaatosuuntauksessa…

Majavan ihmisystävä otti ja irroitti konkeloon jääneen puun, jotta majava pääsi jatkamaan hommiaan. Etualalta on toinen haapa jo viety talvijemmaan.

Karat tulivat

Pohjoisten purojen asukit koskikarat ovat jälleen saapuneet talvehtimaan Rautalammin Nokisenkoskelle.

Keväinen viserrys kuului kosken yllä ja rannoilla karojen ihan selvästi kisaillessa keskenään, kuten keväällä ennen lähtöä takaisin pohjoiseen.

Välillä toki piti etsiä ruokaakin.

Vastavirtaan.

Nokisen vesi oli harvinaisen alhaalla, kuten kaikki vedet näillä seuduin.

Sunnuntai ei ollut pilvisyyden takia paras mahdollinen kuvauspäivä, mutta syksyn ensimmäinen tapaaminen näiden sukeltavien varpuslintujen kanssa innosti räpsimään kuvia, vaikka liian kaukana olivatkin virran toisella puolella. Mutta onhan koko talvi aikaa näitä käydä tapaamassa.

 

Jää syntyy

Kuvat otettu lauantaina 31.10.

Valkolinnut aamulla

Lokakuun viimeisen päivän aamu kello kahdeksan. Laulujoutsenpariskunta seilaa kotilahdella. Lapsia ei heillä tänä kesänä ollut.

Pieniä joutsenparvia nousi ja laskeutui jatkuvasti.

Nousu.

Tähän näkyyn ei kyllästy – laulujoutseniin järvellä.

Laulujoutsenten poikaset ovat jo vanhempiensa kokoisia, mutta vielä harmaita.

Yhdessä.

Varvikossa

Lauantaina tuli taas rämmittyä suolla. Vaiverot punastelivat pienessä huurussa.

Vaivero on valmistanut uudet kukanalut valmiiksi kevättä varten. Kauniit valkoiset kukat avautuvatkin jo toukokuussa.

Pikku pakkanen oli koristellut heinätkin.

Suopursut olivat vetäytyneet jo talviteloille.

Vielä löytyy lankaliittymiäkin.

 

 

 

Puussa ja ilmassa

Korppia en ole koskaan ennen saanut kuvattua. Tämäkin istui kaukana kelon latvassa…

tai ainakin istui vähän aikaa. Korppi osaa olla ällistyttävän varuillaan, joten paristakin kuvasta saa olla iloinen. Ja olenhan minä.

Pikku hömppä sitävastoin ei pahemmin ujostele.

Tuntuu jopa siltä, että hömötiainen asettuu joskus poseeraamaan.

Serkkutirppa sinitiainen aterialla.

Herra Punatulkku tiiraili koivun oksalta.

Viherpeippo antoi lentonäytöksen.

Nämä maalaisharakat ovat korpin ja närhin lisäksi vaikeimpia kuvattavia. Jostain käsittämättömästä syystä tämä suostui kuvattavaksi. Olisikohan ollut kauniin sään kunniaksi.

 

 

 

 

Talven reunalla

Hyvällä alulla järven jäätyminen. Mahdollista, että sulaa vielä kerran parin ennen talven tuloa.

Jäälettuja paistamassa.

Talviselta näytti rantamaisema aamulla eilisen lumipöllähdyksen jäljiltä. Lunta tuli tosin vain sentin verran, mutta hyvä alku sekin.

Helmikuumaista kimallusta aamuauringossa.

Auringonvalo oli tervetullutta parin viikon harmauden jälkeen.

Peilailua.

Lähdön tunnelmaa

Sunnuntaina pienen järven rannalla laulujoutsenet seurustelivat äänekkäästi. Olisikohan ollut jo matkakuumetta…

Ikävähän näitä taas tulee.

Mutta eivät he kauan ole poissa, jo maalis-huhtikuussa palaavat.

Laulujoutsenen lento on upea harmaallakin taivaalla.

Tervetuloa takaisin!

Valopäät

Hämärässä metsässä joku loistaa lahoavan puun rungolla.

Talvijuurekashan se. Innostuu aina kasvuun näihin aikoihin jo talven lähestyessä.

Piileskelijä.

Utelias.

Suojeluintoinen.

Perheidylli.

Tämä japanilaisten enokitakeksi nimittämä sieni on kuulemma herkkua. Maistamatta on vielä.