Ainakin valaistus oli sininen sunnuntaiaamuna puoli tuntia ennen auringonnousua, kun tapasin metsän menninkäistipun töyhtötiaisen istumassa pienen kuusen oksalla. Eipä voisi päivä paremmin alkaa.
Jäinen maailma kutsui heti aamusta tutkimusretkelle.
Tämäpä vaikuttaa mielenkiintoiselta. Tutkitaanpa tarkemmin.
Matalalta tulevat auringonsäteet värjäsivät lumen punertavaksi.
Tippukiviluola.
Varjon puoleltakin piti kurkistaa.
Lyhyt valoisa aika houkutteli pian takaisin auringon puolelle.
Lähemmäksi pitäisi vielä päästä tutkimusretkelle.
Kultakiteitä.
Parin viikon kuvaustauon jälkeen tämä oli yhtä juhlaa.
Vielä pikkasen piti tiirata.
Juhlavalaistus.
Kiteiden maailmaa voisi kuvata loputtomiin. Jäällä makoilu pitemmän päälle ei kuitenkaan liene kovin terveellistä.
Jäässä ollaan, sekä kuvauksen että sään puolesta. Yli viikkoon en ole ehtinyt kuvailemaan. Tänään 13.12. kerkesin kuukauden kuvan käydä nappaamassa juuri kun aurinko paineli taivaanrannan taa klo 14.36. Polttoväli 18 mm. Pakkasta tällä hetkellä (klo 16.20) 17 astetta, kiristyy koko ajan.
8.11.09
4.10.09
4.9.09
Valokuvatorstain haaste tällä viikolla on sininen ja valkoinen.
Hyvin toimii jarrut. Laulujoutsenet edelleen kotijärvellä.
Pilviselläkin säällä kannattaa lähteä ulos. Pieni sadekaan ei haittaa. Pajuruusutkin kukkivat näin kauniisti. Tosin paju itse ei taida näistä “ruusuistaan” ihmeemmin perustaa. Äkämäsääsken poikashautomo siellä luuraa sisällä.
Ihan oikeitakin kukkia löytyy vielä. Pieni pelto-orvokki taitaa olla iki-kukkija, aina kun maa ei ole lumen peitossa, tätä näkee kukassa.
Pimeänä päivänä nämä metsän lamput ovat tosi tarpeellisia.
Muitakin kulkijoita oli liikkeellä. Tämä kaveri paineli vauhdikkaasti vanamonvarpujen joukossa.
Ei jäänyt poseeraamaan hän.
Rohtotädyke esitteli kauniita siemenkotiaan.
Ylitsevuotavia pikkuväen pikareita.
Kanervien taustalla ei ole lunta, vaan palleroporonjäkälää.
Lilliputtien jalkapallon väri näyttää olevan vaaleansininen.
Parin-kolmen millin läpimittaiset pallot lienevät pikkukansalle sopivan kokoisia potkittavia.
Ihan valmiilta jo näyttivät.
Kosteudenkestävyysmittaus meneillään.
Hyvin näyttää kestävän sadettakin.
Soikeitakin malleja oli valmistettu koe-erä.
Lammenrantasuota kohti kääntyivät jalat kulkemaan tänäänkin, vaikka koetin puhua niille järkeä, ettei nyt joka viikonloppu sinne.
Lokakuun puolivälissä nämäkin karhunsammalet olivat paksussa huurteessa. Nyt lämpöasteita monta. Sammalet ainakin näyttävät nauttivan tilanteesta.
Pitkäksi venähtänyttä karhunsammalta. Olisi siinä nallen kiva kelliä. Mitenkähän muuten saavat karhut nukuttua näillä keleillä, luulisi pesässä olevan lämmintä ja kosteata…
Rahkasammalta.
Karpaloita tarjouksessa.
Kurjenjalka siemenpähkylöineen odotteli lunta, jotta pääsisi toteuttamaan itseään talventörröttäjänä.
Torvisoittokunta kannon nokassa.
Sunnuntaiaamu 22.11.09 klo 8.27, puolisen tuntia ennen auringonnousua. Takana pakkasyö tähtitaivaineen. Rannan riite oli kasvanut yön aikana.
Minuutti minuutilta valon määrä lisääntyy. Laulujoutsenet heräilevät aamutoimiinsa. On ruokailun aika.
Yhtäkkiä joutsenet kylpevät valossa.
Valokylvyssä.
Harvinaista herkkua.
Lisää herkkua. Eihän näitä näkymiä malttanut olla kuvaamatta.
Häikäisee jo.
Valoa kohti.
Värisävyissä oli valinnan varaa.
Kylpijöitä riitti. Laulujoutsenia oli kymmenittäin ruovikon ja jään reunassa pitkin rantaa.
Hieno alku aurinkoiselle sunnuntaille.
Nokisenkosken koskikarat visertelivät entiseen malliin toukkajahdin ohessa.
Tähystyspaikkaa pitää välillä vaihdella.
Viuuuh…
Apajilla. Tuskin kuitenkaan samoilla. Nokisenkoski on muidenkin kuin karojen suosiossa.
Samalla rannalla.
Myös Nokisenkoskessa vesi on harvinaisen alhaalla.
Lennetäänhän taas.
Pesuhetki.
Taukojumppaa.
Suvantopaikat ohuessa jäässä.
Sinitinttikin viihtyi kosken äärellä.
Aina ei kohdistus osu ihan kohdalleen…
