Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Ja Mömmömyyrän möksis on
kuin kömpiminen loputon:
On käytävää, on mentävää,
on tultavaa, on oltavaa,
on myyränkolo ja myyränolo.
Ja eipä olla möksiskään
vaikkei paljon nähdäkäään.
Ei olla möksiskään.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?
Mikä tuolla pilkistää?
Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Yö hiipii sukkasillaan
varpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
se tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Teema: Vigilance tehnyt Jestro

Ihana kerrostalo
Kattohuoneisto – sananmukaisesti!
Siinähän on kattokin pesän yläpuolella! On linnut kekseliäitä.
Lienekkö tämä kerrosasuminen savolaisten lintujen ominaisuus? Virmaapäässä harmaasieppo teki samoin – tosin mäntyyn.
Lienee jokin terassilaji..
Muuten kaunis boordi taas. Kivasti niitä vaihtelet.
On kyllä hieno piharakennuskin kauniisti pantinoitunutta hirttä ja pönttökin istuu seinälle hyvin.
Kaikeea ne savolaiset keksiikin, myös linnut
Erään naapurini pihapiirissä yhden pesäpöntön katolle on monena kesänä rakentanut räkättirastas pesän, pöntön sisällä kirjosieppopesue. Toisen pöntön katolle taas harmaasieppo laittoi kodin, alakerrassa talitinttiperhe. Eli ei ole harvinaista, ainakaan Savossa.
Joo, kyllä noita näkee. Rastaat varsinkin harrastavat tätä.
Hieno ullakkoasunto, eikös nuo ole niitä kalliimpiakin.
Varmaankin, onhan tuosta jo näköalakin ihan toinen kuin pöntöstä. Valoisakin on.
Hei vielä
Halusin muistaa sinua ja AIVAN IHANIA kuviasi tuollaisella tunnustuksella, jonka
voit käydä poimimassa minun kuu-ukon blogistani (T:Ihmeellinen luonto/Hanna)
Linnut ovat fiksumpia kuin ihmiset! Kesäasunto kai kuitenkin.
Kiitos Hanna! Laitoin vastauksen blogillesi.
Liisa, ylempi tietysti kesäasunto, mutta talvella pikkulinnut kyllä yöpyvät näissä pöntöissä. Aamulla näkee niiden pöllähtävän pöntöistä suoraan ruokintapaikalle.
Irma
Kiitos itsellesi näistä upeista kuvista!