from → hyönteiset, perhoset
Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Ja Mömmömyyrän möksis on
kuin kömpiminen loputon:
On käytävää, on mentävää,
on tultavaa, on oltavaa,
on myyränkolo ja myyränolo.
Ja eipä olla möksiskään
vaikkei paljon nähdäkäään.
Ei olla möksiskään.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?
Mikä tuolla pilkistää?
Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Yö hiipii sukkasillaan
varpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
se tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Teema: Vigilance tehnyt Jestro

On se komee toi ritari. En ole saanut sitä vielä tähtäimeen. Kolovedellä se lenteli 5 metrissä – siinä lähin tutustuminen.
Täällä tänään aurinkoinen keli koko päivän, hieno kuvakokoelma!
-wiltteri-
Ritariperhonen lentää uskomattoman kovaa vauhtia, onhan se iso perhonen. Sen perään ei kannata lähteä juoksemaan, sain pian todeta tätä kuvatessani. Jäin odottelemaan paikalleni, ja tulihan se pienen odottamisen jälkeen tuolle voikukalle. Kukkia oli vielä niin vähän auki alkukesästä, että perhonen pysytteli pienellä alalla lämpimällä rinteellä.
Wiltteri, huomiseksi on luvattu aurinkoa tännekin.
Kyllä kesäkuvat vaan ovat niin värikkäitä ja valoisia talvikuviin verrattuna. Minäkään en ole ritariperhosta koskaan nähnyt niin, että kuvaa olisi voinut ottaa. Sen veran harvoin sen näen (en edes joka kesä), että olen iloinen jo pelkästä näkemisestäkin.
Ensimmäinen kerta minullekin oli tämä viimekesäinen tapaaminen ritarin kanssa. Niin, samalla myös ensimmäinen kuvaaminen.
Upeita otoksia perhosista
Oletpa saanut paljon hienoja kuvia perhosista. Itse en nähnyt viime kesänä kuin sitruunaperhosia ja yhden kerran nokkosperhosen. Muutenkin täällä on paljon hienoja kuvia.
Sateisesta kesästä huolimatta onnistuin kuvaamaan ihmeen monta eri perhoslajia. Varsinkin loppukesällä sain monta kuvaa. Kiitos kommenteista Hanna ja Timppa.
Ihanuuksien ihanuus!
ihan tyhmä kuva..!!!!!!
Tyhmyyttä on niin monenlaista….