Pyörii, visertää, sukeltaa…
Mikä se on? No tietysti koskikara. Näiden touhuja piti taas käydä eilen tutkailemassa. Jos keltasirkulla pyörii oksalla koko ajan pää (ks. Hullukaalin kollaasi), niin näillä pyörii koko tipu.
Mikä se on? No tietysti koskikara. Näiden touhuja piti taas käydä eilen tutkailemassa. Jos keltasirkulla pyörii oksalla koko ajan pää (ks. Hullukaalin kollaasi), niin näillä pyörii koko tipu.
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| uuvana artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| KooTee artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| aimarii artikkeliin Melkein kevät! | |
| Ina artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| Tarja artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| Amalia artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
irmankuvia@gmail.com
muistuttaa itseään kuvaansa enemmän
(Juice Leskinen: Iltaisin, kun veneet tulevat kotiin)Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Ja Mömmömyyrän möksis on
kuin kömpiminen loputon:
On käytävää, on mentävää,
on tultavaa, on oltavaa,
on myyränkolo ja myyränolo.
Ja eipä olla möksiskään
vaikkei paljon nähdäkäään.
Ei olla möksiskään.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?
Mikä tuolla pilkistää?
Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Yö hiipii sukkasillaan
varpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
se tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)

Pidä blogia WordPress.comissa.
Teeman Vigilance on tehnyt The Theme Foundry. Blogissa käytetyt kirjasimet.

Sinäökin olet nyt hurahtanut kollaasiin
Eipä siinä mitään, tämä on oikein näyttävä.
Aika pulska kara, hyvin pysyy pakkanen ja kylmä vesi loitolla.
Niin kovasti tykkäisin päästä tällaisia tirppoja kuvaamaan… Niitä kuulemma meidänkin joella asutelee, vaan en minä niitä löydä.
On se aika levoton tipu tuo koskikara. Luulisi jatkuvan niiailunkin vain kuluttavan turhaan energiaa.
Lintuja alkaa olla joka puolella, kun päivä on pidentynyt! Hyviä kuvia.
Pst. Irma, korjasin vähän pyrstötiaiskuvia. Paranivatkohan yhtään?
KooTee, eihän tämä ole vasta kuin kolmas kollaasi. Onkohan se jokin hurahtamisen raja… Pulska on hän, koskessa on paljon syötävää, paksuja toukkia ja pikkukaloja.
Mari, ainakin täällä visertävät kauas kuuluvalla äänellä, joten sinne vaan joen varteen kuulostelemaan. Sitäpaitsi ovat jatkuvassaa liikkessä, ei voi olla huomaamatta, jos paikalla ovat.
Hullukaali, siksi niiden pitääkin pyydystää koko ajan ruokaa, kun kuluttavat niin paljon energiaa ruoan pyydystämiseen…
Iines, nämä linnut ovat täällä “etelässä” talven vietossa. Muuttavat pohjoiseen pesimään, kunhan kevät koittaa.
Hieno koskikara kollaasi.
Se on jännä lintu, kun niiailee vaan.
Tässä on tipun sivustat jokaisesta kulmasta hyvin edustettuina
) Hieno kollaasi !
Kiitos teillekin kommenteista, harakka ja Taija.
Hyvin tehty kollaasi!
-wiltteri-
Kiitos Wiltteri. Photarilla leikin.
Kiva lintukollaasi! Muistaisinpa vaan koskikaran nimen, jos se joskus tulee vastaan. Olen ihan surkea lintujen tunnistamisessa.
Aivan mahtava koskikarakollaasi, on sinulla ollut hieno paikka kun pääset tuollaisia kuvaamaan.
Paikka tuntuu olevan mieluisa karoillekin. Yhtäaikaa oli näkösällä seitsemän lintua, mutta niitä saattaa talvehtia virrassa enemmänkin.
Hyvä kollaasi, selkeä ja rauhallinen, mutta silti koskikaran vikkelät liikkeet näkyvät…
Kiitos, Nana.