Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Ja Mömmömyyrän möksis on
kuin kömpiminen loputon:
On käytävää, on mentävää,
on tultavaa, on oltavaa,
on myyränkolo ja myyränolo.
Ja eipä olla möksiskään
vaikkei paljon nähdäkäään.
Ei olla möksiskään.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?
Mikä tuolla pilkistää?
Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Yö hiipii sukkasillaan
varpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
se tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Teema: Vigilance tehnyt Jestro

Irma, mulla on toisessa blogissani taas sinulle tunnustus, kun sinu blogisi on vaan niin ihana
Niin ja pitihän tuonne äskeiseen tulla se kirjoitusvirhe- paholainenkin
Kiitos Hanna. Kävin laittamassa sinne puumerkkini.
Oooh, ihmeellinen
Hieno!!!
Täällä on herätty taas yhteen pilviseen ja hieman lumisateiseenkin aamuun. Kyllä teillä siellä Savossa sentään vähän useammin paistaa aurinko.
Tuollaisesta kivestä voisi ottaa vaikka kuvasarjan. Siis miten sen ulkomuoto muuttuu kevään edetessä
.
Hyvä idea tuo kiven kuvaaminen kevään mittaan, Hullukaali. Kivi onkin sopivasti matkan varrella, kun viikon kuluttua alan päivittäin ajaa tästä ohi. Samalla voi katsastaa virran muuttolinnut, kuten viime keväänäkin tein.
Aurinkoa riitti yhden kokonaisen ja puolikkaan toista päivää. Tänään on taas harmaata. Siitä huolimatta kevään merkkejä näkee ja kuulee. Eilenkin variksen raakkumista. Mikä ihana keväinen luontoääni, kun sitä ei koko talvena ole kuullut. Samoin korppien kevättouhut, pikkulinnuista puhumattakaan.
Kiitos myös, Kaija ja Nana, kommenteista.
Kyllä on kivellä hieno keväthattu! Oikein pitsiä silmillä. Hieno kuva. Hullukaalilla oli hyvä idea ja tuntui herättävän vastakaikua.
Hieno kivi, oikein kevään merkkikivi!
Otappa vaan siittä kivestä aina silloin tällöin kuva, on kiva seurata sen muuttumista.
Mäkin olen aloittanut kukkamaastani sellasen sarjakuvan, eli otan kerran viikossa siitä kuvan.
Kun ei vaan jäät ehtisi sulaa kilveltä ennen seuraavaa vierailuani koskella. Tänäänkin ollut lämpöasteita. Pitää sitten etsiä jokin toinen kohde.