Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Ja Mömmömyyrän möksis on
kuin kömpiminen loputon:
On käytävää, on mentävää,
on tultavaa, on oltavaa,
on myyränkolo ja myyränolo.
Ja eipä olla möksiskään
vaikkei paljon nähdäkäään.
Ei olla möksiskään.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?
Mikä tuolla pilkistää?
Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Yö hiipii sukkasillaan
varpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
se tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Teema: Vigilance tehnyt Jestro





Kauniita ovat ja niin kirkkaita. Sieltä laiturin alta nämäkin ilmeisesti? Täällä on eräällä seinällä aivan mahtava luonnon taideteos, kun villiviiniköynnös on täynnä pieniä puikkoja. Se on vain niin pimeä seinä, että kuvista ei tulisi mitään. Tyydyn ihailemaan sitä aina ohi kulkiessani.
Laiturin altapa hyvinkin. Kuvattu 12.3. Enpä tiedä, ovatko siellä vielä, ovat 40 kilometrin päässä. On niin harmaata ollut, ettei ole viitsinyt mitään uutta kuvata, joten laitoin tätä vanhaa satoa. Näitähän tuli tietysti kuvattua “jonkin verran”.
Onko sinulla suhteita lasitehtaalle? Sieltä olet kyllä nyt varastanut aiheita
Kauniita, kauniita ja niin kirkkaita ja hienon mallisia. Jospa sinä menet myymään malleja lasitehtaalle, taitaa käydä paremmin niin päin.
Uuna, taitaa olla Luontoäidillä copyright näihin malleihin.
Tosi kirjasta jäätä. Toi eka kuva sais hauskan ulottuvuuden, jos sen pyöräyttäs ylösalaisin – lasiset shakkinappulat.
Ihanuuksia! Kauneinta näissä on tuo turkoosi sävy. Mistä se tulee?
Jäät on kuvattu kosken rannalla olevan laiturin alta. Luulisin, että tuo väri heijastuu virtaavasta vedestä tai sinisestä taivaasta. Kuvauspäivä oli ihan pilvetön.
Tosi upeita jääkuvia!
Kauniita osa kuin lasia, hienosti väri heijastuu.
Ilman aurinkoista päivää olisivat nämäkin jääkuvat jääneet melkoisen sävyttömiksi. Valo tekee ihmeitä. Kiitos Raija ja Tia.
Huikeita kuvia!
Miten noin kirkkaitakin vielä, on kuin oikeeta lasia!
Taltalla ei noin ihania muotoja synny. Veden työtä. Kauniita!
Luontoäidiltä onnistuu.