| irma artikkeliin Heräämisiä | |
| harakka artikkeliin Heräämisiä | |
| irma artikkeliin Heräämisiä | |
| irma artikkeliin Heräämisiä | |
| irma artikkeliin Heräämisiä | |
| kontra artikkeliin Heräämisiä | |
| tia artikkeliin Heräämisiä | |
| Ina artikkeliin Heräämisiä | |
| irma artikkeliin irma | |
| wordsbyirma artikkeliin irma | |
| irma artikkeliin irma | |
| Tunnustus ja haaste … artikkeliin irma | |
| irma artikkeliin He tulivat taas – lokeis… | |
| irma artikkeliin Pakkasella pihalla | |
| Maarit artikkeliin Pakkasella pihalla |
irmankuvia@gmail.com
muistuttaa itseään kuvaansa enemmän
(Juice Leskinen: Iltaisin, kun veneet tulevat kotiin)Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Ja Mömmömyyrän möksis on
kuin kömpiminen loputon:
On käytävää, on mentävää,
on tultavaa, on oltavaa,
on myyränkolo ja myyränolo.
Ja eipä olla möksiskään
vaikkei paljon nähdäkäään.
Ei olla möksiskään.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?
Mikä tuolla pilkistää?
Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Yö hiipii sukkasillaan
varpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
se tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)

Pidä blogia WordPress.comissa.
Teeman Vigilance on tehnyt The Theme Foundry.

Voi että on ikävä heinäsirkkoja ja omaa niittyäni, jolla ne asustavat. Vaan onhan jo naaliskuun lopupuoli. Toivossa on hyvä elää ja nähdä unta kesän ihanuuksista.
Hyvin olet saanut sirkan hollille.
Iines, ei ole sirkka, vaan kaskas. Pituutta noin sentti.
Onko tämä etelänmatkan tuliaisia, siis kuvaa ajattelin, tietysti kaskas voi laukkuun hypätä, mutta ei taitaisi kylmässä ruumassa selvitä
Hieno kuva, hyvä sommittelu!
Ihan kotimainen kaskas tämä on. Kotinurkilta Savosta. Rantakasvustossa ihan vilisemällä. Ovat vain niin pieniä, sentin parin pituisia, että ei niitä aina huomaa. Mutta ihan yleisiä ovat Suomessakin kaskaat, onhan näitä monia lajeja. Kuvan otin 5.8.08.
Kaunis on kaskas, ja oli mullekkin uusi tieto, että kaskaita on Suomesakin.
Mutta hieno kuva!