Nämä taas huutelivat metsän reunasta, että tahtovat kuvaan. En uskaltanut ajatellakaan, mitä olisi tapahtunut, jos en olisi heitä totellut…
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| uuvana artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| KooTee artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| aimarii artikkeliin Melkein kevät! | |
| Ina artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| Tarja artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| Amalia artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
irmankuvia@gmail.com
muistuttaa itseään kuvaansa enemmän
(Juice Leskinen: Iltaisin, kun veneet tulevat kotiin)Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Ja Mömmömyyrän möksis on
kuin kömpiminen loputon:
On käytävää, on mentävää,
on tultavaa, on oltavaa,
on myyränkolo ja myyränolo.
Ja eipä olla möksiskään
vaikkei paljon nähdäkäään.
Ei olla möksiskään.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?
Mikä tuolla pilkistää?
Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Yö hiipii sukkasillaan
varpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
se tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)

Pidä blogia WordPress.comissa.
Teeman Vigilance on tehnyt The Theme Foundry. Blogissa käytetyt kirjasimet.

Hyvä että kuuntelit kutsua! Ei uskoisi, että tuollaistakin väriä voi löytää tähän aikaan lumen alta.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan – taisit etsiä värejä ehkä tietämättäsi, mutta jäkälät lukivat ajatuksesi.
Samanlaista pientä vinkunaa kuuluu täälläkin,ei tosin metsästä vaan naapurin vanhasta puutarhasta.Välillä sen kutsua noudatankin ja lienevät kuvausasentonikin väliin vähintään “kuvauksellisia”.
Kutsua kannattaa kuunnella. Minullakin on pari jäkäläkuvaa, mutta punaista toisessa vain pieni piste.
Hieno kuva!
Pakkohan tuota oli totella ja hyvä niin, upea kuva tulikin!
Kaikille kiitokset kommenteistanne! Sunnuntaiaamu valkeni harmaana, mutta nyt näyttäisi jo vähän kirkastuvan. Päivällä pitää yrittää olla ulkosalla mahdollisimman paljon. Onneksi päivät pitenevät jo molemmista päistä vauhdilla, niin ehtii ulkoilla kameran kanssa myös viikolla ennen ja jälkeen töiden.
Kaunis on punareunainen jäkälä.
Itseänikin metsänreunassa kutsui samanmoiset jäkälät tänä aamuna, piti näpsäistä kuva…joka tosin ei ole ollenkaan näin upea
Jopas on hehkuva puna huulilla. Eihän tuommoista seireeniä voi jättää huomiotta, polvistua pitää.
Niiden kutsua kannattaa kyllä totella.
Eivät turhaan kutsu!
Nytkin sait noin ihanan kuvan, hieno!
Hanna, kävin katsomassa jäkäläsi. Miten niin ei muka upea…
Iines, punahuulet minullekin tuli näistä mieleen.
Harakka, kaikella on tarkoitus, iso tai pieni.