Iltajuoksulla
23.04.2009
Kukapa se siellä jolkottelee kohti auringonlaskua? Tietysti ystäväni Kettu. Sattumalta vilkaisin ikkunasta ulos ja siellähän repo viipotti pellolla.
Hiivin talon nurkalle ja aloin “metsästää” kameralla vanhaa tuttuani, jonka olin kuvannut jo aikaisemminkin.
Epäilevästi karvainen kaveri vilkuili kuvaajaan päin, muttei suuremmin välittänyt. Ahaa, siellähän se hassu mummeli taas kameransa kanssa, eipä hätää, tuntui tuumailevan.
Välillä otettiin kunnon loikka. Ohjelmaan kuului myös runsaasti nuuskimista ja merkkaamista. Harakkakin kävi välillä härnäämässä.
Kettu pieni jatkoi matkaansa kohti auringonlaskua.
19 kommenttia
jätä yksi →
Kauniisti ilta-aurinko kultaa repolaisen turkkia.Voi kun saisi tänne tuollaisen,niin pysyisivät fasaanitkin loitolla sipuleitani ahmimasta.
Minäkin näin tänä aamuna työmatkalla fasaanin. Niitä on täällä aika harvassa, mutta tietyissä paikoissa niitä näkee silloin tällöin. Aasian eksotiikkaa. Vai popsivat ne sipulisi. Kyllä siellä varmaan kettujakin on, kun on niitä kanejakin…
Minulla on “oma” kettu Inarilla
talvella se jättää minulle helminauhansa aina samaan paikkaan…muutaman kerran olemme pihalla kohdanneetkin. Ihanat kettukuvat sinulla!
What did this fox catch? or was it just a play (like my cat used to play with all kinds of small creatures)? It doesn’t seem to be afraid of your presence!
The light is beautiful; but there is still snow, besides spring;)
Nana, tämä kettu alkaa tuntua minustakin melkein “omalta”, kun ilmeisesti tämä sama liikkuu lähistöllä.
Finn, this time the fox didn’t catch anything, but I’ve seen it catching voles and mice. Foxes catch small animals in the same way like cats, jumping first up and then down. Now this fox seemed to be playing. It didn’t see me properly, because I was partly standing behind the corner of my house. Or it saw me, but did not care… It was about 100 m away. We still have snow in the Middle Finland, because spring has been very cold.
Hienoja ilta-auringon valaisemia kettukuvia. Kyllä minäkin kattelisin ennemmin kettuja pihalla myyräjahdissa kuin kissoja. Taitaa olla karva vaihtumassa kun on noin laikukas?
Voi, mikä ihana kuvasarja kettu-repolaisesta!
HIENO!
Olisin todella onnellinen jos joskut lisäisit upeita luontokuviasi tuonne Nature- yhteisalbumiin – sinulla on niin mahtavia kuvia.
Suora linnki löytyy blogistani mutta osoite on tässäkin:
http://photobucket.com/wonderfullnature
Voi sinua Irma! Mikä tassunlento tässäkin ikuistettuna!
Kuvattavathan tulevat suoraan suuhusi.
Kylläpä sinulla käy upeita vieraita pihapiirissäsi. Hienoja kuvia Repolaisesta!
Hieno kuvasarja! Valo kajastuu kauniisti ketun turkista. Repolainen on herttainen, mutta koirani saisi hepulin, jos ilmestyisi meidän pihapiiriin. Ilmeisesti kettuja mökkimme lähipiirissä liikkuu, koska koira haukkuu ajoittain raivokkaasti ilman mitään näkyvää syytä.
Voi, kun hienoja kuvia ketusta!
Sä saat olla onnellinen, kun sulla siellä liikkuu vähän kaikkia eläimiä, ja voit läheltä niitä seurata.
Hyvät kuvat oletkin saanut ketusta!
Kauniisti ketun turkki hehkuu ilta-auringossa. Hienon sarjan olet kuvannut.
Minäkin sentään näin ketun ja pari valkohäntäpeuraa, mutta en ehtinyt kuvata, sinne menivät.
Kiitokset kaikille mukavista kommenteista! Hanna, käyn tutustumassa Nature-yhteisalbumiisi viikonvaihteessa. On vähän kiirettä ollut taas viikolla, etten ole paljoa ehtinyt blogeilla vierailla.
Sinulla siellä oma kettu, kyllä ne ihmeesti vaan tunnistavat kuka on kaveri. Hienot kuvat olet taas saanut, ilta-aurinko oli sinua avustamassa
Tia, aurinko sattui tosiaan hyvälle hollille tällä kertaa. Taikka kettu.
Hieno kuvasarja ketusta, eikä näytä kettu kapiseltakaan!
Terveen näköinen kaveri oli tämä, tuuheine häntineen.
Kultaturkki kaunokainen!
Kettu on kaunis eläin, vaikkakin tällä taisi olla karvanvaihto meneillään. Vähän on nykyään kettuja, valitettavasti. Ovat tehokkaita myyränpyydystäjiäkin. Turha niitä on näin vähiin metsästää.