Kultakurkut tulivat
09.05.2009
Ei voinut olla havaitsematta härkälintujen saapumista. Ruovikosta kuului näiden kauniiden lintujen rääkyminen jo kauas.
Ruovikkoon rakentavat härkälinnut kelluvan pesänsäkin kasvijätteistä, etupäässä vanhoista järviruo’oista. Pesiä on alettu jo vähän rakentaa, mutta päähuomio kiinnittyy nyt parisuhderintamalle.
Suhteen vahvistusta.
Jos sattuu soutamaan läheltä, saattavat painautua ihan mataliksi, “piiloon”.
Tässä taisikin olla kuoppa…
Kolme päivää sitten (6.5.) otettu kuva, jolloin sai vielä uida jäiden seassa.
7 kommenttia
jätä yksi →
Kauniita lintuja noi härkälinnut ovatkin.
Kivasti menevät syvemmälle veteen, jos tuntuu olo tukalalta.
Miten ihmeessä osaavatkin noin mennä?
Tuo “kuoppakuva” on harhaa. Järvellä oli aika isot laineet, linnun alaosa jäi kuvassa laineen taakse. Oikeastihan härkälinnut ovat kalastajia ja hyviä sukeltajia, ja nopeita. Mutta kaulansa “käärivät” matalaksi, jos haluavat olla muka piilossa. Se ylempi kuva.
Kiva että minäkin olen sentään kerran nähnyt luonnossa. Kauniita ovat, mutta äänestä en tiennyt ensi kertaa kun näin.
Hieno kuvasarja, hauska tuo kuoppaan pudonnut
Tässä kotijärveni rantaruovikossa pesii useita härkälintupareja. Koko kesän saa seurata niiden touhuja. Kuvasin viime kesänä poikasiakin, joilla on “seepraraidat”. Härkälinnut kuljettavat uikkujen tapaan poikasia selässäänkin.
Kun nyt katselen näitä kuvia, luuelen nähneeni härkälintuja Savilahdessa. Luulin uikuiksi. Olivat kaukana.
Liisa, kyllä härkälinnutkin ovat uikkulintuja. Mielestäni nimi pitäisi muuttaa punakurkku-uikuksi, onhan mustakurkku-uikkukin. Tuo härkälintu-nimitys tekee kyllä vääryyttä kauniille linnulle.
Seurailin kanssa härkälintuja Virmaan puolella eilen. Tiesivät kertoa, että koko kesän kestävään mekastukseen on syynä se, että kelluva pesä ei kestä kovassa tuulessa isolta selältä tulevia aaltoja vaan hajoaa ja munat joutuvat veteen. Sitten pitää taas aloittaa kaikki alusta – soidinta myöten.