Your photos make me wish I were a child once again, growing up close to nature! Would I have been a different person? yes. i think so; our experiences are quite determinant. Still, I think that the lack of something that is crucial and known deep inside us is also quite important. The visit of your country was like finding a part of me that was there without me knowing..
Finnillä on tuossa ylempänä mainio pointti. Minä ainakin olen tosi iloinen siitä, että lapsena on saanut asua lähellä luontoa. Kirjoitin sinulle luontoon ja ruokaan liittyvän äitienpäivämerkinnänkin, ihan vain sanoakseni että tekemisilläsi on väliä. Hyvää äitienpäivää!
Finn, I lived my childhood in the countryside on a farm. I spent many years in different towns, also in different countries, but always I was missing back. Now I’m back and going to stay here. I think I belong here in the middle of forests and lakes. I have found a little child in me again here. Once or twice a year I travel to Lapland and northern Norway. That’s where I have found part of me. One part of me is in the Rocky Mountains, where I traveled a lot when staying in Oregon as young.
Tia, kavereita on nyt niin paljon, ettei kaikkia ehdi kunnolla tavata!
ATToivanen, kuva tosiaan otettu illalla melkein auringon jo laskiessa. Siinä muutaman metrin päässä veneestä tämä kaveri kellui.
Kaisa, hassua, olin juuri Finnille kirjoittamassa vastausta samaan aikaan kun sinä laitoit kommenttisi. Käynpä lukemassa merkintäsi. Olen koko päivän ollut ulkona, en ole juurikaan ehtinyt koneen äärellä paljoa olla. Kiitos.
Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Tiitiäisen tuutulaulu
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kainalossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Pöllöt
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Mömmömyyrän möksis
Ja Mömmömyyrän möksis on kuin kömpiminen loputon: On käytävää, on mentävää, on tultavaa, on oltavaa, on myyränkolo ja myyränolo. Ja eipä olla möksiskään vaikkei paljon nähdäkäään. Ei olla möksiskään. (Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Posted by Finn on toukokuu 10, 2009 at 13:09
Your photos make me wish I were a child once again, growing up close to nature! Would I have been a different person? yes. i think so; our experiences are quite determinant. Still, I think that the lack of something that is crucial and known deep inside us is also quite important. The visit of your country was like finding a part of me that was there without me knowing..
Posted by tia on toukokuu 10, 2009 at 14:25
Onhan sinulla siellä paljon kavereita kuvattavaksi asti, varmaan hauska seurata niiden touhuja.
Posted by ATToivanen on toukokuu 10, 2009 at 18:25
Oikein leppoisa tunnelma tuossa kalalokkikuvassa. Voin vaan kuvitella tyynen kevät illan järven rannalla.
Posted by Kaisa on toukokuu 10, 2009 at 21:50
Finnillä on tuossa ylempänä mainio pointti. Minä ainakin olen tosi iloinen siitä, että lapsena on saanut asua lähellä luontoa. Kirjoitin sinulle luontoon ja ruokaan liittyvän äitienpäivämerkinnänkin, ihan vain sanoakseni että tekemisilläsi on väliä. Hyvää äitienpäivää!
Posted by irma on toukokuu 10, 2009 at 21:54
Finn, I lived my childhood in the countryside on a farm. I spent many years in different towns, also in different countries, but always I was missing back. Now I’m back and going to stay here. I think I belong here in the middle of forests and lakes. I have found a little child in me again here. Once or twice a year I travel to Lapland and northern Norway. That’s where I have found part of me. One part of me is in the Rocky Mountains, where I traveled a lot when staying in Oregon as young.
Tia, kavereita on nyt niin paljon, ettei kaikkia ehdi kunnolla tavata!
ATToivanen, kuva tosiaan otettu illalla melkein auringon jo laskiessa. Siinä muutaman metrin päässä veneestä tämä kaveri kellui.
Posted by irma on toukokuu 10, 2009 at 21:59
Kaisa, hassua, olin juuri Finnille kirjoittamassa vastausta samaan aikaan kun sinä laitoit kommenttisi. Käynpä lukemassa merkintäsi. Olen koko päivän ollut ulkona, en ole juurikaan ehtinyt koneen äärellä paljoa olla. Kiitos.
Posted by harakka on toukokuu 11, 2009 at 13:13
Kyllä sulla siellä on monta lajia lintuja, hienoa1
Posted by marjukka on toukokuu 11, 2009 at 17:00
Hienoa järvenrantaelämää siellä vietetäänkin!
Posted by irma on toukokuu 11, 2009 at 20:08
Enemmänkin lintuja oli, mutta osa oli niin kaukana, ettei kuvaaminen onnistunut. Osa kuvista ei muuten vaan onnistunut….