Selkälokit ovat aina yhtä suoraryhtisiä.
Myös rantasipipariskunta tähysteli kivellä.
Kalalokki sentäs oli uskaltautunut veteen.
Pojat päiväunilla.
Pitikö tulla herättämään…
Sorsapoikien salaisuuksia.
Mietteliäs västäräkki viimeisillä jäillä 9.5.09.
 | marjukka on Lintu sininen |
 | irma on Lintu sininen |
 | hanna on Lintu sininen |
| irma on Talven ihmemaassa |
| irma on Lintu sininen |
 | Iines on Talven ihmemaassa |
 | Wiltteri on Lintu sininen |
| irma on Lintu sininen |
 | Kimmo on Lintu sininen |
| irma on Talven ihmemaassa |
 | nettimuori on Talven ihmemaassa |
| irma on Lintu sininen |
 | harakka on Lintu sininen |
 | Elisa on Lintu sininen |
| irma on Lintu sininen |
Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Ja Mömmömyyrän möksis on
kuin kömpiminen loputon:
On käytävää, on mentävää,
on tultavaa, on oltavaa,
on myyränkolo ja myyränolo.
Ja eipä olla möksiskään
vaikkei paljon nähdäkäään.
Ei olla möksiskään.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?
Mikä tuolla pilkistää?
Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Yö hiipii sukkasillaan
varpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
se tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Teema: Vigilance tehnyt Jestro
Your photos make me wish I were a child once again, growing up close to nature! Would I have been a different person? yes. i think so; our experiences are quite determinant. Still, I think that the lack of something that is crucial and known deep inside us is also quite important. The visit of your country was like finding a part of me that was there without me knowing..
Onhan sinulla siellä paljon kavereita kuvattavaksi asti, varmaan hauska seurata niiden touhuja.
Oikein leppoisa tunnelma tuossa kalalokkikuvassa. Voin vaan kuvitella tyynen kevät illan järven rannalla.
Finnillä on tuossa ylempänä mainio pointti. Minä ainakin olen tosi iloinen siitä, että lapsena on saanut asua lähellä luontoa. Kirjoitin sinulle luontoon ja ruokaan liittyvän äitienpäivämerkinnänkin, ihan vain sanoakseni että tekemisilläsi on väliä. Hyvää äitienpäivää!
Finn, I lived my childhood in the countryside on a farm. I spent many years in different towns, also in different countries, but always I was missing back. Now I’m back and going to stay here. I think I belong here in the middle of forests and lakes. I have found a little child in me again here. Once or twice a year I travel to Lapland and northern Norway. That’s where I have found part of me. One part of me is in the Rocky Mountains, where I traveled a lot when staying in Oregon as young.
Tia, kavereita on nyt niin paljon, ettei kaikkia ehdi kunnolla tavata!
ATToivanen, kuva tosiaan otettu illalla melkein auringon jo laskiessa. Siinä muutaman metrin päässä veneestä tämä kaveri kellui.
Kaisa, hassua, olin juuri Finnille kirjoittamassa vastausta samaan aikaan kun sinä laitoit kommenttisi. Käynpä lukemassa merkintäsi. Olen koko päivän ollut ulkona, en ole juurikaan ehtinyt koneen äärellä paljoa olla. Kiitos.
Kyllä sulla siellä on monta lajia lintuja, hienoa1
Hienoa järvenrantaelämää siellä vietetäänkin!
Enemmänkin lintuja oli, mutta osa oli niin kaukana, ettei kuvaaminen onnistunut. Osa kuvista ei muuten vaan onnistunut….