Sade tosiaan tekee värit luonnossa voimakkaammiksi. Sirittäjiä lauleskeli lehtomaisessa osassa metsää runsaasti, samoin muita pikkulintuja, joista vain äänen kuuli puiden latvoista. Tämä osui vähän matalampaan pikku leppään.
Me tähyilemme korvasieniä ensi viikonloppuna Hämeen metsissä… Komean näköinen yksilö, olikos sillä kavereita myös? Meinaan, että yhdestä sienestä ei paljon herkkua heru.
Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Tiitiäisen tuutulaulu
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kainalossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Pöllöt
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Mömmömyyrän möksis
Ja Mömmömyyrän möksis on kuin kömpiminen loputon: On käytävää, on mentävää, on tultavaa, on oltavaa, on myyränkolo ja myyränolo. Ja eipä olla möksiskään vaikkei paljon nähdäkäään. Ei olla möksiskään. (Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Posted by Hanna on toukokuu 23, 2009 at 08:54
Kiitos kauniista sadepäivän metsäretkestä
Oli mukavaa päästä mukaan näin hienojen kuvien mukana!
Posted by iines on toukokuu 23, 2009 at 10:14
Sateen jäljet näkyvät männynrunkojen syvässä punaruskeassa. Ja voi mikä laulajan kuva: oodi keväälle! Kyllä on taas niin upea linnun kuva, että.
Posted by Uuna on toukokuu 23, 2009 at 14:44
Upea laulu kesälle monella tapaa! Hienoja kuvia muutkin, upeasti ensimmäisessä kuvassa vesi heijastuu ja heijastaa vastarannan kallioita.
Posted by harakka on toukokuu 23, 2009 at 14:44
Kiitos kivasta retkestä, kauniita kaikkia juttuja matkalla olikin.
Toi viimenen vallan mainio laulaja, oikein laulaa sydämensä pohjasta!
Posted by irma on toukokuu 23, 2009 at 17:00
Sade tosiaan tekee värit luonnossa voimakkaammiksi. Sirittäjiä lauleskeli lehtomaisessa osassa metsää runsaasti, samoin muita pikkulintuja, joista vain äänen kuuli puiden latvoista. Tämä osui vähän matalampaan pikku leppään.
Kiitos kaikille retkelle osallistuneille!
Posted by Marjukka on toukokuu 23, 2009 at 21:41
Tuota herkkua en ole koskaan maistanut, vaikka sienistä pidänkin!
Posted by irma on toukokuu 24, 2009 at 10:17
Marjukka, eikä pidä keittämättä maistaakaan…
Posted by Iinuska on toukokuu 24, 2009 at 21:55
Me tähyilemme korvasieniä ensi viikonloppuna Hämeen metsissä… Komean näköinen yksilö, olikos sillä kavereita myös? Meinaan, että yhdestä sienestä ei paljon herkkua heru.
Posted by irma on toukokuu 24, 2009 at 22:04
Ainut oli ja vauva vielä, tulitikun korkuinen. Jätin kasvamaan.
Harmi, kun tuo uusi avatar-kuvasi on noin pieni – utelias tietämään, mitä siinä tapahtuu…