Eilisiltana piti lähteä lammenrantasuolle katsomaan, miten kasvu on siellä edistynyt. Raate availi jo ensimmäisiä kukkiaan. Tässä vielä nupulla.
Avautuva raate.
Vaivero oli täydessä kukassa.
Suokukka miettii vielä.
Ensimmäiset hillakukat lupaavat herkkuja kesällä.
Lammella kauempana rannasta ui kaakkuri. Itikoita oli hirveästi.
 | irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | uuvana artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | KooTee artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | aimarii artikkeliin Melkein kevät! |
 | Ina artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | Tarja artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | Amalia artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
Hauska nähdä tällaisia harvinaisempia kasveja. Vaivero, tuommoista en muistanut edes olevan, vaikka kuullut olen. Ja hilloista näen vain unta näillä savisilla lakeuksilla. Raate, tuokin vielä. Kauniita kuvia.
PS Liikut ilmeisen syälle metsään. Eikö sielläpäin voi muuten tulla vastaan vaikka karhu tai susi? Joskus itse jään kuulostelemaan täällä Satakunnan metsässä, että susiko se siellä hiipii. Niitä on nähty han tällä city-paikkakunnallakin melkein kaupungin keskustassa.
Onpas kaunis toi hillankukka läheltä.
Suokasvit tuovat minulle myos muistoja mieleen… lapsena tykkasin aina kayda suolla ja ihmetella
kasvillisuutta siella. Suopursun tuoksu tulee myos vahvasti mieleen.
Ton suokukan ja hillakukan näin minäkin, kun suola oltiin.
Tai oikeestaan löysin tasan kaksi hillakukkaa.
Onko se siis lakan kukka?
Hilla ja lakka taitaa tarkoittaa samaa asiaa, eikö?
Sulla oli kauniita kuvia taas.
Paljon pieniä ihanuuksia olet tänne meille laittanut ihailtavaksi. Toiveena on suolle päästä, ehkä joskus.
Iines, vaivero on Itä-Suomessa yleinen rämeikkösoiden kasvi. Länsi- ja Etelä-Suomessa, eikä myöskään ihan pohjoisessa sitä ei kasva. Raatteen kukka on mielestäni yksi kauneimmista Suomen luonnonvaraisista kasveista. Viimekesäisen kukan kuvan olen laittanut joskus aikaisemmin.
Kyllä täällä karhuja ja susia liikkuu. Viimekin syksynä karhu pyöri tässä kotinurkilla, naapurini näkikin nallen noin puolen kilometrin päässä kodistani. Minä sain tyytyä vain tassun jälkiin. Löysinhän minä lohdutukseksi kolme mesikämmenen nurin penkomaa ampiaispesää metsästä, lahon kannon palaset ja pesän kennostot oli levitelty isolle alalle. Yhdessä tapauksessa ampparit rakensivat jo kovalla vauhdilla uutta kennostoa. Minä kyllä luulen, että nallukka on monasti nähnyt erään hassun mummelin jossain mättäällä tai kiven päällä tähtäilemässä kummallisella kapistuksella jotain öttiäistä tai kasvia… Voi sitten kertoa kavereilleen, että teinpä taas yhden ihmishavainnon, vaikutti vaarattomalta. Asekin piti vain pienen hiljaisen napsauksen. Silti on nallen viisainta väistää ihmispetoja. Susien myös. Karhut, sudet ja ilvekset kuuluvat Suomen metsiin. Sehän on niiden koti.
Amalia, kaunis kukka, kuten myös marja.
S., suopursun tuoksu on minustakin yksi parhaimpia tuoksuja, kuten suon tuoksu yleensäkin. Vielä ei suopursu kukkinut tässä paikassa, jossain olen nähnyt jo vähän avautuneita.
Tia, hilla, lakka, suomuurain… rakkaalla lapsella on monta nimeä. Pohjoisessa käytetään hilla-nimitystä. Lapin ystävänä olen tottunut käyttämään sitä myös, vaikka täällä päin (Savossa) puhutaan yleisesti lakasta. Oikeita, luonnonvaraisia soita saa nykyään etsiä yhä kauempaa. Suurin osa soista täällä on ojitettu, osassa yritetty väkisin kasvattaa puuta. Vapo kaivaa turvetta yhä lisääntyvässä määrin, vaikka turpeenpoltto on kivihiiltäkin pahempi kasvihuonekaasujen aiheuttaja. Vieläpä verovapaasti ja yhteiskunnan tukemana tätä ympäristörikosta harjoitetaan. No, nyt taisi lipsahtaa politiikan puolelle, mutta menköön.
Tuo vaivero oli minusta ehdottomasti kaunein.
Kuin rivi pieniä lyhtyjä. Kaunis.
Kauniita vaiveron sydämet ja ensimmäisen kukan taustan ihana sini antaa viitteitä siitä, että lämpö ja kirkas taivas ovat sinne asti ehtineet.
Taidanpa minäkin suunnata lähipäivinä suolle päin. Vaiveroita tosin ei täällä oikein ole, mutta esim. suokukat ovat valtavan kauniita.
Sasaliini, vaivero on kaunis, mutta sen nähdäkseen pitää nähdä vähän vaivaa.
Uuna, päivät ovat nyt lämpimiä ja aurinkoisia, mutta viime yönä oli vielä pakkasta. Viideltä aamulla maa oli kuurassa ja auton tuulilasi jäässä. Pianhan nuo sulivat. Kunpa ei olisi mustikankukkiin halla purrut.
Painuhan vaan suolle, Hullukaali. Kerro sitten meillekin, mitä näit ja koit.
each picture is like exploring a new planet
i am totally amazed
Finn, this planet is marshland, where these plants grow. The first one is not yet blooming. The last white flower gives a promise of delicious cloudberries in July. I like marshland and especially its smell.
Voin tuntea suon huumaavan tuoksun kesäillassa tänne asti.
Kiitos kauniista valokuvaretkestä!
Hanna, mikähän siinä tosiaan on, kun suo tuoksuu niin hyvälle… Suopursulla on paikoittain osuutta asiaan, mutta eihän sitä joka suon reunassa kasva. Jotain kiehtovaa suossa kuitenkin on. Kesällä olisi aikomus mennä oikeille soille itä- ja pohjois-Suomeen.
Suon kutsu tulee esille näidenkin kuvien kautta. Olen aina viehättynyt suomaisemasta ja nämä vain lisäävät sitä. Kiitos, Irma.
Nettimuori, Suomen soiden hävittämiselle pitäisi kertakaikkiaan saada loppu. Pahaa tekee nähdä Vapon raiskaamia entisiä soita. Niitä riittää täällä päin ja lisää tehdään koko ajan. Suo pitäisi nostaa sille kuuluvaan arvoonsa. Oikean, luonnontilaisen suon kaipuu on minullakin.