Eilisiltana piti lähteä lammenrantasuolle katsomaan, miten kasvu on siellä edistynyt. Raate availi jo ensimmäisiä kukkiaan. Tässä vielä nupulla.
Avautuva raate.
Vaivero oli täydessä kukassa.
Suokukka miettii vielä.
Ensimmäiset hillakukat lupaavat herkkuja kesällä.
Lammella kauempana rannasta ui kaakkuri. Itikoita oli hirveästi.
Posted by Iines on toukokuu 29, 2009 at 07:37
Hauska nähdä tällaisia harvinaisempia kasveja. Vaivero, tuommoista en muistanut edes olevan, vaikka kuullut olen. Ja hilloista näen vain unta näillä savisilla lakeuksilla. Raate, tuokin vielä. Kauniita kuvia.
PS Liikut ilmeisen syälle metsään. Eikö sielläpäin voi muuten tulla vastaan vaikka karhu tai susi? Joskus itse jään kuulostelemaan täällä Satakunnan metsässä, että susiko se siellä hiipii. Niitä on nähty han tällä city-paikkakunnallakin melkein kaupungin keskustassa.
Posted by Amalia on toukokuu 29, 2009 at 09:56
Onpas kaunis toi hillankukka läheltä.
Posted by S. on toukokuu 29, 2009 at 10:34
Suokasvit tuovat minulle myos muistoja mieleen… lapsena tykkasin aina kayda suolla ja ihmetella
kasvillisuutta siella. Suopursun tuoksu tulee myos vahvasti mieleen.
Posted by harakka on toukokuu 29, 2009 at 12:16
Ton suokukan ja hillakukan näin minäkin, kun suola oltiin.
Tai oikeestaan löysin tasan kaksi hillakukkaa.
Onko se siis lakan kukka?
Hilla ja lakka taitaa tarkoittaa samaa asiaa, eikö?
Sulla oli kauniita kuvia taas.
Posted by tia on toukokuu 29, 2009 at 13:23
Paljon pieniä ihanuuksia olet tänne meille laittanut ihailtavaksi. Toiveena on suolle päästä, ehkä joskus.
Posted by irma on toukokuu 29, 2009 at 18:03
Iines, vaivero on Itä-Suomessa yleinen rämeikkösoiden kasvi. Länsi- ja Etelä-Suomessa, eikä myöskään ihan pohjoisessa sitä ei kasva. Raatteen kukka on mielestäni yksi kauneimmista Suomen luonnonvaraisista kasveista. Viimekesäisen kukan kuvan olen laittanut joskus aikaisemmin.
Kyllä täällä karhuja ja susia liikkuu. Viimekin syksynä karhu pyöri tässä kotinurkilla, naapurini näkikin nallen noin puolen kilometrin päässä kodistani. Minä sain tyytyä vain tassun jälkiin. Löysinhän minä lohdutukseksi kolme mesikämmenen nurin penkomaa ampiaispesää metsästä, lahon kannon palaset ja pesän kennostot oli levitelty isolle alalle. Yhdessä tapauksessa ampparit rakensivat jo kovalla vauhdilla uutta kennostoa. Minä kyllä luulen, että nallukka on monasti nähnyt erään hassun mummelin jossain mättäällä tai kiven päällä tähtäilemässä kummallisella kapistuksella jotain öttiäistä tai kasvia… Voi sitten kertoa kavereilleen, että teinpä taas yhden ihmishavainnon, vaikutti vaarattomalta. Asekin piti vain pienen hiljaisen napsauksen. Silti on nallen viisainta väistää ihmispetoja. Susien myös. Karhut, sudet ja ilvekset kuuluvat Suomen metsiin. Sehän on niiden koti.
Amalia, kaunis kukka, kuten myös marja.
S., suopursun tuoksu on minustakin yksi parhaimpia tuoksuja, kuten suon tuoksu yleensäkin. Vielä ei suopursu kukkinut tässä paikassa, jossain olen nähnyt jo vähän avautuneita.
Tia, hilla, lakka, suomuurain… rakkaalla lapsella on monta nimeä. Pohjoisessa käytetään hilla-nimitystä. Lapin ystävänä olen tottunut käyttämään sitä myös, vaikka täällä päin (Savossa) puhutaan yleisesti lakasta. Oikeita, luonnonvaraisia soita saa nykyään etsiä yhä kauempaa. Suurin osa soista täällä on ojitettu, osassa yritetty väkisin kasvattaa puuta. Vapo kaivaa turvetta yhä lisääntyvässä määrin, vaikka turpeenpoltto on kivihiiltäkin pahempi kasvihuonekaasujen aiheuttaja. Vieläpä verovapaasti ja yhteiskunnan tukemana tätä ympäristörikosta harjoitetaan. No, nyt taisi lipsahtaa politiikan puolelle, mutta menköön.
Posted by sasaliini on toukokuu 29, 2009 at 19:05
Tuo vaivero oli minusta ehdottomasti kaunein.
Kuin rivi pieniä lyhtyjä. Kaunis.
Posted by Uuna on toukokuu 29, 2009 at 19:54
Kauniita vaiveron sydämet ja ensimmäisen kukan taustan ihana sini antaa viitteitä siitä, että lämpö ja kirkas taivas ovat sinne asti ehtineet.
Posted by Hullukaali on toukokuu 29, 2009 at 19:58
Taidanpa minäkin suunnata lähipäivinä suolle päin. Vaiveroita tosin ei täällä oikein ole, mutta esim. suokukat ovat valtavan kauniita.
Posted by irma on toukokuu 29, 2009 at 20:38
Sasaliini, vaivero on kaunis, mutta sen nähdäkseen pitää nähdä vähän vaivaa.
Uuna, päivät ovat nyt lämpimiä ja aurinkoisia, mutta viime yönä oli vielä pakkasta. Viideltä aamulla maa oli kuurassa ja auton tuulilasi jäässä. Pianhan nuo sulivat. Kunpa ei olisi mustikankukkiin halla purrut.
Painuhan vaan suolle, Hullukaali. Kerro sitten meillekin, mitä näit ja koit.
Posted by Finn on toukokuu 30, 2009 at 14:24
each picture is like exploring a new planet
i am totally amazed
Posted by irma on toukokuu 30, 2009 at 17:24
Finn, this planet is marshland, where these plants grow. The first one is not yet blooming. The last white flower gives a promise of delicious cloudberries in July. I like marshland and especially its smell.
Posted by Hanna on toukokuu 31, 2009 at 18:21
Voin tuntea suon huumaavan tuoksun kesäillassa tänne asti.
Kiitos kauniista valokuvaretkestä!
Posted by irma on kesäkuu 1, 2009 at 05:38
Hanna, mikähän siinä tosiaan on, kun suo tuoksuu niin hyvälle… Suopursulla on paikoittain osuutta asiaan, mutta eihän sitä joka suon reunassa kasva. Jotain kiehtovaa suossa kuitenkin on. Kesällä olisi aikomus mennä oikeille soille itä- ja pohjois-Suomeen.
Posted by nettimuori on kesäkuu 5, 2009 at 08:33
Suon kutsu tulee esille näidenkin kuvien kautta. Olen aina viehättynyt suomaisemasta ja nämä vain lisäävät sitä. Kiitos, Irma.
Posted by irma on kesäkuu 5, 2009 at 21:38
Nettimuori, Suomen soiden hävittämiselle pitäisi kertakaikkiaan saada loppu. Pahaa tekee nähdä Vapon raiskaamia entisiä soita. Niitä riittää täällä päin ja lisää tehdään koko ajan. Suo pitäisi nostaa sille kuuluvaan arvoonsa. Oikean, luonnontilaisen suon kaipuu on minullakin.