Sunnuntain metsäretkellä kohtasin helmeilevän heinän, nuokkuhelmikän.
Lehtomaisessa metsärinteessä valaistus vaihteli paikka paikoin. Kuvistakin tuli yllättävän eri värisiä.
Nuokkuhelmikkä osaa poseeraamisen taidon. Heinä onkin hyvin kuvausystävällinen.
Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Ja Mömmömyyrän möksis on
kuin kömpiminen loputon:
On käytävää, on mentävää,
on tultavaa, on oltavaa,
on myyränkolo ja myyränolo.
Ja eipä olla möksiskään
vaikkei paljon nähdäkäään.
Ei olla möksiskään.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?
Mikä tuolla pilkistää?
Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Yö hiipii sukkasillaan
varpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
se tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Teema: Vigilance tehnyt Jestro
Onkohan toi nuokkuhelmikkä vain etelän kasveja? Asun lehtomaisessa pusikossa kasvillisuusvyöhykkeellä III (Muurame), eikä täällä tuota kasva ollenkaan. Voi kyllä johtua siitäkin että täällä on hiesumaa (rehevää, mutta periaatteessa mihin tahansa voisi perustaa hiekkakuopan.
Ennen kuin luin loppuun asti, ajattelin nuokkuhelmikän olevan hyvin kuvauksellinen
Ajattelin, että minäkin alan huolellisemmaksi, kun näin tämän nuokkuhelmikästä otetun taidokkaan kuvan.
Halo, nuokkuhelmikkä on kasvion mukaan yleinen napapiirille saakka, paikoittain pohjoisempanakin. Se kasvaa yleensä vähän rehevämmissä paikoissa, metsän lisäksi puronvarsilla ja lehtoniityillä. Myöhemmin kesällä helmikkä ei enää nuoku, kun latvasta tähkylöiden kukat tippuvat pois.
Hullukaali, tämähän suorastaan poseerasi.
Sulo, silmä tarkkana vaan, kaikkea kaunista löytyy luonnosta.
Kauniin yksilön olet taas löytänyt ja meidän iloksi sen tuonut.
Kauniita kuvia kauniista heinästä.
Näihin omat silmäni ja kamerani kohdistuivat eilisellä lenkillä – kuvat eivät tosin ole ehtineet vielä koneelle asti
Oikein mukavaa viikonjatkoa sinulle.
Vallan mahtavat kuvat helmimäisestä heinästä.
Hieno värimaailma kuvissasi!.
Tia, Hanna ja harakka, kiitokset kommenteista. Käynpä Hanna katselemassa, milloin laitat helmikät esille.