Sinisiä melkein näkymättömiä ihmeitä
Joskus kuvittelee näkevänsä höpöjä. Juhannusaattoaamuna ihmettelin sinisiä “roskia” mesiangervon lehdillä.
Paljaalla silmällä ei erottanut, mitä ne olivat, joten otin avuksi makron. Nämä muutaman millin pituiset roskat osoittautuivat kääpiökokoisiksi kaskaiksi.
Näitä pieniä ihmeolentoja vilisi tarkemmin katsottuna ihan mahottomasti mesiangervon lehdillä ja muussakin kasvustossa.
Viime kesänä kuvasin viherkaskaita, mutta ne olivat sentäs isoja näihin verrattuina, vaikka nekin alle sentin pituisia. Jos joku tietää tämän pikku vekkulin nimen, saa ilmoittaa. Olisiko mahdollista, että tämä olisi jokin nymfi ja muuttaisi kasvaessaan väriä? Vai ovatko kaskaita lainkaan…
Edit. Kävin vielä tänään 21.6. tervehtimässä uusia pikku kavereitani lammen rantaan mennessäni. Siellä istuskelivat edelleen mesiangervon lehdillä. Nyt vasta huomasin, miten kaunis “kuono” näillä on. Hassua, miten puolisenttinen otus katsoo kameraan…
Makro-objektiivi on mahtava tie aivan uuteen maailmaan.Tekee kuvaamisen ilosta moninkertaisen,myös antaa paljon niillekin jotka eivät itse kuvaa.Mikään ihan helppokäyttöinen se ei kylläkään ole,herkkä ja vaativakin,mutta vaivan arvoinen.
Onhan pieni kaveri, onneksi huomasit ja sait kuvattuakin, minulla vähän suuremmalle kaverille kanssa nimi hakusessa, et sattuisi tuntemaan.
Nämä ovat tipahtaneet kyllä nyt ihan joltain muulta planeetalta. Tämä laji on varmasti sinnikäskäs. 8)
Kirsti, makro antaa ihan uusia ulottuvuuksia luonnon kuvaamiseen ja tutkimiseen. Näytöllä on tosiaan helpompi tutkia tämänkaltaista pikkuväkeä.
Tia, en anna takeita tunnistamisen onnistumisesta, mutta käyn katsomassa.
ATToivanen, alienit tuli minullekin ensimmäisenä mieleen. Sinnikäskäskin käy hyvin, kunhan joku on.
Kaunis on ainakin kuvassa. En tiedä haluaisinko omaan puutarhaani
Edellisessä postauksessa hienoja kuvia lintuperheistä.
Uuna, nämä olivat aika kaukana puutarhastani, kosteassa mesiangervoa kasvavassa painanteessa. Siellä olivat vielä äskenkin, kun kävin katsomassa.