Käkenä Vintilänkairassa
Kuva käestä ei ole hääppönen, mutta seurustelu sen kanssa oli hauskaa. Kuulin käen kukkuvan metsässä ja vastasin sille. Ei aavistustakaan siitä, mitä tuli sanottua, mutta ilmeisesti kukuntani teki vaikutukseen käkeen, kun tämä tuli lähemmäksi. Kukuin lisää ja käki alkoi lentää ympyrää lähipuissa. Kiersi minut monta kertaa ja kukkui koko ajan. Ja eikös kohta ilmaantunut toinenkin käki! Kahden käen kanssa seurustelu alkoi olla jo liikaa, joten oli viisainta jättää heidät keskenään selvittämään asiaa, mikä se sitten olikin.
Pirunpeltoa Vintilänkairassa.
Männyn kaarnaa.
Porojen liikkumista luonnossa on hienoa seurata. Ne kulkevat rauhallisesti porukassa, juttelevat keskenään, pienet turvassa lauman keskellä. Valtateitä ajeleva turisti näkee poroja yleensä keskellä tietä tai ojan penkalla, mutta se ei anna oikeaa kuvaa poron elämästä. Täällä kairassa ne ovat omassa ympäristössään.
Ruohokanukka.
Kommee pelto. Ihan kuin joku olisi tasoittanut sen itselleen puutarhaksi. Heh, toimiskohan tuo kukkuminen täällä etelässäkin. Voi olla että tulis joku noutamaan, jos tuossa laivalaiturilla alkaisin kukkumaan salolla kukkuvalle käelle
Käki kukkui minulle kesäkuun alkupuolella 13 kertaa, kyllä silläkin jonkin aikaa pärjää. En ymmärtänyt vastata ja houkutella lisää vuosia. Sinä onneksi osasit, joten paljon on vuosia tulossa ja vielä näitkin käen. Minä en ole koskaan nähnyt.
Enkä tuota kaunista pientä valkoista kukkaakaan, ruohokanukkaa. Onpa komea keskusta suhteessa. Kaunis!
Mitähän olisi tapahtunut jos vielä olisit jäänyt kukkumaan. Minä en ole koskaan käkeä nähnyt, keväällä kukkui minulle komiat lukemat että ikää reilusti yli 100 v. Hieno kivikkokasvipelto ja aivan ihana ruohokanukka, uusi sekin minulle.
Käen kanssa olet siellä oikein kilpaa kukkunut!
Luulikohan sua kilpailijakseen?
Mä olen nähnyt kyllä käen, mutten ole saanut siittä koskaan kuvaa.
Mutta on siinä Pirulla ollutkin urakka rikkoa kallio noin pieniin palasiin.On se ollut vihasella päällä.
Kaunis on kukka, ja mullekkin ihan outo.
ATToivanen, näitä pirunpeltoja riittää pohjoisessa. Kairassa kukkumista sai harrastaa ihan rauhassa, kaukana olivat piipaa-autot ja pehmustetut pyöreät huoneet… Kokeilehan kukkumista siellä laivalaiturilla ja raportoi sitten seurauksista.
Uuna, taisin saada lisävuosia useammankin elämän varalle.
Ruohokanukkaa kasvaa myös Suomenlahden ja Pohjanlahden rannoilla ja saaristossa. Tekee syksyllä punaiset marjat ja lehdetkin muuttuvat ihan punaisiksi, ainakin pohjoisessa. Marjat eivät ole myrkyllisiä, mutteivät maistu juuri miltään. Linnuille kuitenkin kelpaavat hyvin. Kukka-osaa on vain nuo mustat (oikesti tumman sinipunaiset) pienet. Valkoiset ovat väriään muuttaneita ylälehtiä, houkuttelevat paremmin pölyttäjiä kukkaan.
Tia, kaipa sinne olisi kokoontunut koko Vintilänkairan käkikaarti.
Harakka, yllätys oli käen reaktio kukuntaan.
Pitäähän piruparallakin olla oma pelto.
Outo oli ruohokanukka minullekin, ennen kuin Lapissa ensimmäisen kerran kävin. Siellä sitä kasvaa yleisesti mm. tunturikoivikoissa, myös soiden reunoilla ja jokien ja järvien rannoilla.
Kannattaisikohan sinun alkaa opetella “käenkieltä”, kun noin innokkaasti sinulle kukkui ;D!
Tuo Pirunpeltokuva on hieno!
Marjukka, pahoin pelkään, että osaan jo käenkieltä. Sanomani, oli se sitten mikä hyvänsä, tuntui menevän hyvin perille.
Pirunpelto oli oikeasti paljon isompi, vain osa mahtui kuvaan.