Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Ja Mömmömyyrän möksis on
kuin kömpiminen loputon:
On käytävää, on mentävää,
on tultavaa, on oltavaa,
on myyränkolo ja myyränolo.
Ja eipä olla möksiskään
vaikkei paljon nähdäkäään.
Ei olla möksiskään.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?
Mikä tuolla pilkistää?
Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Yö hiipii sukkasillaan
varpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
se tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Teema: Vigilance tehnyt Jestro




KIITOS tästä kuvatulvasta! Katselin samalla kaikki. Olen onnellinen ja ihailusta mykkä nähtyäni nämä. Pohjoisen lapsena ja suon reunassa kesiä viettäneenä kaikki on niin tuttua, mutta ihastuttavasti kuvattua.
Aivan hirmuinen Lapinkuumehan näistä kuvista tuli. Monessa kohdassa tuntuu, että sydän vallan pysähtyy…
Katriina, olitpa urhea, kun jaksoit kaikki kahlata läpi. Jos kuvat saavat jonkun onnelliseksi, ne ovat täyttäneet tehtävänsä. Kiitos.
Nettimuori, lapinkuume onkin sellainen horkka, mikä ei parane ollenkaan. Pahenee vaan. Taas on ikävä sinne “ylös”, vaikka vasta viikko sitten tulin. Jospa sitten ruska-aikaan…
On hyvä nähdä vielä vilaus aitoa koskematonta suoluontoa. Toivottavasti nyt jo ymmärretään tupasvillojen ja saramättäiden merkitys kun niitä on enää enimmäkseen siellä kaukana pohjoisessa. Tupasvillasta on tehty myös kauniita vaatteita joskus. Mutta samat kasvit ja linnut olivat tuttuja nuoruudessani myös Keski-Suomen suomaisemassa.
Tuonnepa tekee mieleni – kuinka kaunista!
Kiitos suoelämyksestä
Käypä, jos ehdit, sinä kävelevä luontotietosanakirja katsastamassa ihmeellinen kuusikuvani blogistani, tiedät varmaan mikä kuusta vaivaa?
Sulo, kyllä silmä lepäsi näissä suomaisemissa. Näitä katsellessa mielessä oli hiljainen toive, ettei vaan näitäkin joskus pilattaisi ojituksilla ja turpeenkaivulla. Suomen käsittämättömän turvemyönteisen energiapolitiikan tietäen en yhtään ihmettelisi. Tällä hetkellä näillä on suojelu turvanaan, mutta onhan noita kansallispuistoja koskevia lakeja ennenkin katsottu läpi sormien (vrt. Pallaksen hotellihanke). Ja onhan Suomessa vielä muitakin luonnontilaisia soita, joita vapot ja muut ympäristörikolliset hamuavat…
Hanna, kaipuu takaisin tuonne tuli heti kun kotiin pääsin. Pitäisiköhän ihan oikeasti ruveta harkitsemaan pohjoisemmaksi muuttoa.
Mahtavasti on tupasvillaa ja kauniit aavat suomaisemat, kyllä siellä on kasvien ja lintujen rauhaisaa elää.
Tia, hyvä että on vielä tällaista maisemaa jossain.
Kauniit kuvat suolta!
Ylimmäinen ja toinen ylhäältä todella ihania, voisi taulun tehdä niistä!
very beautiful views, kiitos
It amazes me the sense of non gravity that they bring
Harakka, näillä maisemilla on rauhoittava vaikutus.
Finn, these views are from Lapland, where I travelled at the end of June. I like marshlands and their vegetation. I’m glad that you enjoy pictures.
Lapin kuviasi katsellessa tuntui kuin olisi kotona käynyt!
Ruiskaunokki, reissaaminen on aina mukavaa!
Vieraan näköistä maisemaa minulle, mutta kaunista. Ylimmässä saa hyvän käsityksen aavasta (aapasta, aapasuosta – miten se sitten taipuukaan).
Marilla, nämä aapasuot ovat minun mieleistäni maisemaa (on niitä kyllä muitakin…).