Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Ja Mömmömyyrän möksis on
kuin kömpiminen loputon:
On käytävää, on mentävää,
on tultavaa, on oltavaa,
on myyränkolo ja myyränolo.
Ja eipä olla möksiskään
vaikkei paljon nähdäkäään.
Ei olla möksiskään.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?
Mikä tuolla pilkistää?
Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Yö hiipii sukkasillaan
varpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
se tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Teema: Vigilance tehnyt Jestro


En ainakaan muista ikinä nähneeni, millaisella kalustolla näitä makroja kuvailet? Mikä on näissä ollut etäisyys perhoseen, yms.? Kauniita, niin kauniita, jälleen kerran.
Aikas tuima katse, etenkin kun kuva rullautui hiiiiiitaasti alaspäin. Kauniit siivet tällä perholla.
Mari, makroni on Canon EF-S60 f/2.8. Sillä on melkein pakko mennä lähelle kuvattavaa, nämä otettu ehkä 20 sentin päästä.
Iines, perhonen taisi olla jo iltalevolla sitä kuvatessani, kun ei juurikaan reagoinut häiritsijään. Eilen iltakahdeksalta kuvattu. Nuo kauniit siivet ovat jo vähän repaleiset reunoista.
Sä onnistut näissä perhoskuvissa hienosti, nytkin vallan ihanat kuvat!
Mä eilen sain kyllä perhosesta kuvan, mutta kaukaa otin, en sen paremmin niitä vielä ole katsonut, että miten suurena ne voin sitten katsoa, tai nähä.
Mutta kun makrolla koitan vaikka kuinka hiljaa mennä lähelle, niin, kun saan hyvän kuvausasennon, niin samantien, perhosta ei taaskaan missään.
Yhdestä perhosen näkösestä onnistuin ottamaan makrolla, mutta en ole vielä sitäkään ehtinyt katsomaan paremmin.
Mutta sua perhoset tottelee, ja pysyy paikoillaan, ja mä juoksen pitkin peltoa perhosen perässä, että edes jonkinlaisen kuvan saisin.
Itteekkin alkoi nauruttaan, kun aattelin naapureita, kun näkivät mut, että kai niillä oli hauskaa, jos eivät tienneet, mitä tein, he hee…:-D
Paljon samaa on ajatuksissani ja teoissani kuin Harakalla. Eivät minua perhoset ja muutkaan paljoa tottele, sinulla on joku taikasana näille. Joskus kun oppisi lähikuvia saamaan mitä kehtaisi näyttääkin. Mahtava tuijotus, hypnoottinen sanoisin.
Harakka ja Tia, sen olen oppinut, ettei perhosten perässä kannata juosta. Koin tämä konkreettisesti viime kesänä yrittäessäni saada kiinni ritariperhosta. No, sehän on ihan mahdoton homma, ritarihan menee aikamoista haipakkaa. Jäin odottelemaan paikalleni kukkien keskelle – ja siihenhän ritarinikin lopulta palasi ihan viereiselle kukalle. Ja eikun kuvaamaan. Perhoset, kuten muutkin hyönteiset, ovat rauhallisempia aamulla ja illalla.
Ups, mikä tuijotus! Aika “mollukkasilmä”!
Kyllä nuo perhoset ovat lumoavan kauniita!
Minun välineilläni ei tuon tasoisia kuvia tule. Usko pikkukameraani on hiipumassa, mutta näistä kuvista löytää ihan uutta kuten tuo tuijotus esimerkiksi. Perhonen tuntosarvineen tuijottamassa on kivaa. Ei tarvitse kerätä perhosia myrkkypullon kanssa kun on kamera.
Marjukka, noilla silmillä luulisi näkevän yhtä aikaa joka suuntaan.
Sulo, kyllä kamera päihittää myrkkypullon.
On nää komeita otoksia kertakaikkiaan…
-wiltteri-
Wiltteri, on niin kuvaukselliset mallit.
Voi hurja mikä tuijotus
Mutta onneksi toinen kuva paljasti sen kuitenkin oikein kaunokaiseksi eikä ihmissyöjäksi…
Kyllä sinulla on taito kuvata.
Mukavaa viikonloppua!
Hyvää viikonloppua sinullekin, Hanna.
Katselen tuota perhostaa mieluummin sivusta kuin edestä. Aika pelottavat silmät… hui!
Marilla, perhonen näkee sinut noilla silmillä, katselet sitä sitten miltä puolelta hyvänsä. Niin että varo vain!
Loistava tuo ylin, vaikka hyviähän kaikki makrokuvasi ovat.
KooTeelle kiitos.