että ehtii kaikki nämä aukeavat mesiangervot käydä tutkimassa, kerätä medet ja siitepölyt.
Kimalaisia on nyt paljon viime kesään verrattuna. Uusi sukupolvi on täydessä työn touhussa.
from → hyönteiset, kasvit
Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Ja Mömmömyyrän möksis on
kuin kömpiminen loputon:
On käytävää, on mentävää,
on tultavaa, on oltavaa,
on myyränkolo ja myyränolo.
Ja eipä olla möksiskään
vaikkei paljon nähdäkäään.
Ei olla möksiskään.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?
Mikä tuolla pilkistää?
Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Yö hiipii sukkasillaan
varpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
se tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Teema: Vigilance tehnyt Jestro
Kyllä on kimalaisella hommaa, kun kaikki medet kerää jalkojen ämpäreihin.
Olen muuten huomannut myös, että tänä vuonna on paljon enemmän kimalaisia, kun viimekesänä. Silloin oli tosi vähän.
Harakka, kimalainen – kuten myös mehiläinen – kerää siitepölyn takajalkojen vasuihin. Meden ne keräävät ns. mesimahaan. Hienoa, että on taas kimalaisia, luonto ei tule toimeen ilman niitä. Isoja määriä eivät kimalaiset mettä kerää, koska niiden ei tarvitse kerätä talvivarastoja kuten mehiläisten. Kimalaisilla talvehtii vain emot, mehiläisillä isompi porukka, yhdyskunta.
Kesä on “poikamiesten” kulta-aikaa
Uuna, nämä työtätekevät kimalaiset ovat kaikki tyttöjä. Poikakimalaisia alkaa ilmestyä vasta loppukesästä. Eivät tee töitä, nuoria emotarjokkaita vaan jahtaavat. Talveksi kuolevat pois. Niin kuolevat myös kimalaistyöläiset, vain pariutuneet emot jäävät talvehtimaan ja alkavat keväällä munia pesäkoloissaan.
En ole saanut onnistumaan lentävää kimalaista valokuvaan, mutta Sinä olet onnistunut. Onneksi olkoon!
Kiitos vaan, Sulo. Nopealla suljinajalla onnistuu, nämä vielä lentelevät hitaanlaisesti kukasta kukkaan.