Sumua ja lintuja
19.08.2009
Aamulla järvellä oli vastassa sumu. Joutsenperhe seilasi läheisen saaren luona.
Kuikkakin ilmestyi sumusta näkyviin.
Sumu joutuu vähitellen antamaan periksi auringolle.
Upea lintu on kuikka.
Puolison kanssa jatkettiin yhdessä uintia lahteen, missä sumu viipyi kauemmin. Pariskunnalla on kaksi poikasta, jotka seikkailivat lahden toisella rannalla pienen matkan päässä. Soutelijaa pitää tutkailla tarkkaan.
Jatketaanhan taas. Sumukin alkaa hälvetä.
Kuikka on ylväs lintu ja ihmeen suuri kokoinen vesilinnuksi. Kailotus on tainnut jo lakata tältä kesältä…. Hieno valo tuossa auringon nousussa. Entisessä elämässä tuli liikuttua ainivarhain, mutta tänäkään kesänä en ole nähnyt vielä aamusumuja. Pitäs laittaa joskus ihan kello soimaan. Kävin juuri koskella ja siellä oli hiljaista. Taitavat linnutkin jo varautua huomiseen – piiloutumalla.
Jännä kuvasarja. Tuo maisemakuva, auringonnousu, voisi melkein olla talvikuvakin – ja miten upeat värit. Suunnittelin kesälomalla herääväni aamuyöstä kuvaamaan, mutta aina se nukkumatti vei voiton (vaikka tiedän että aikaiset aamut ovat hienoja). Ehkä syksymmällä ehdin asemiin, kun aurinko nousee myöhemmin.
Otsikossa oli sana “sumu” joten piti heti avata blogisi.
Hienoja aamusumuisia lintukuvia….ei aamuunisia=D
ATToivanen, kyllä kailottavat vielä. Tosin nyt paljolti sellaisella melankolisella mollisävelellä… Hienoa on kuikan huudon kuuleminen. Muita ääniä järvellä ei enää juuri olekaan.
Niin, huomenna se rytinä taas alkaa. Luulisi aikuisilla äijillä olevan parempaakin tekemistä kuin lintuparkojen hengiltäottaminen. Tosin eivät monasti edes saa kokonaan hengiltä, kitumaan jää iso joukko. Lajintunnistuksetkin lienevät joskus vähän niin ja näin. Tiedänpä tapauksen, jossa urhoollinen teurastaja kehuu pimeällä järvellä tunnistavansa lintulajin siipien äänestä!
Onneksi kuikka on rauhoitettu.
Taina, aamu aamulta siirtyy auringonnousu myöhemmäksi. Alkaa nousta pian ihan ihmisten aikoihin. Aamusumukin viipyy syksyllä kauemmin.
KooTee, vahingossa heräsin tänä aamuna ajoissa. Ei ollut mitenkään suunniteltua edes.
Oi, minkä ihanan hetken olet saanut tallennettua kamerallesi. Ihan on kuin positkorttimaisema.
Huuteliko kuikat aamulla? Auringon nousu on upea mutta jo niin syksyisen näköistä.
Aamulla olivat ihan hiljaa kuikat muuten, mitä juttelivat hiljaa keskenään. Jokin komennusääni tuli myös lapsukaisille, että lähdetäänpäs tuonne niemen taakse, kun täällä on liikaa liikennettä…
Aamut ovat jo viileitä, se on selvä ero kesäaamuihin. Vaikka kesäähän se vielä on elokuu.
Irma, aiheutat sydänjumppaa vanhalle näillä kuvillasi
Joutsenperhe on kerrassaan upea, salaperäinen, ihana.
Kuikat ovat oma lukunsa. Nämä maisemat ovat aarteita. Kiitos niistä!
Todella kaunis näkymä tuo saari sumussa. Ihanat värit! Ja linnut. Kyllä kannatti herätä!
Nettimuori, laulujoutsen ja kuikka ovat järvimaiseman “peruslintuja”, joita ilman järvi on kuollut.
Häivähdys, pitäisi viitsiä joka aamu nousta aikaisemmin. Aamut ovat hienoa aikaa.
ei jarvi ole kosjkaan kuollut!
Ehkäpä tosiaan sana “kuollut” on liitoiteltu. Onhan järvessä tietysti elämää muutakin kuin linnut, esim. kalat. Ellei itse kalasta, niitä ei niin huomaa, kuten lintuja. Tarkoitin lähinnä, että jotain puuttuu, ellei näitä lintuja siellä näy.
Tänään tosin kuolema vieraili kirjaimellisestikin monellakin järvellä. Satuin olemaan majavan asuinsijoilla tutkimassa, miten ihminen oli tuhonnut niiden kodin (kaksikin) pienestä joesta. Samanaikaisesti puoliltapäivin alkoi läheiseltä järveltä kuulua mieletön räiskintä. Suosittelisin savikiekkojen ampumista suljetulla alueella, jos jotain pitää saada välttämättä ampua. Saisivat luontokappaleet elää rauhassa. Tätä tappamisvimmaa en ymmärrä.
Aivan ihania kuvia! Todella kaunista, kuin paratiisissa.
Kiitos, Tuli.
Niin todella kauniita sumukuvia.
Linnut suiellä sumussa uiskentelevat, hiljaa, hiljaa..
Tuli sellanen olo, että on oltava ihan hiljaa, ettei mikään säry, ei tuuli alkaisi puhaltaan…
Saaren takaa nousee aurinko, on kuin sadusta otettu kuva…
Kaikki tässä postauksessa on kuin satua, kaunista!
Kauniit olivat sanasikin, harakka. Kiitos niistä.
So beautiful and breathing. It reminds me of the music of Tchaikovsky.
Is it still summer in Finland?
Hienoja unenomaisia nuo ekat kuvat, niihin ihan kuin uppoaa.
Finn, if you ask me, is it still summer here, I answer: absolutely yes! The best time of summer, I think. But, I know that most people think it is already autumn. It is true that nights are already darker and colder, days are shorter, many birds have left Finland, you can’t see many flowers any more, and so on. But still, days are warm, butterflies are flying, water in the lakes is warm… In fact, it is a transition period from summer to autumn now. Soon we’ll get frosty nights and the leaves will turn yellow. But I say: welcome autumn! I enjoy cool weather, autumn gives me energy.
Tia, aika unenomaista oli soudellakin tuona aamuna (ja uneliasta!). Äänetöntä ja pehmeänoloista. Kuin aika olisi pysähtynyt.
Kyllä ne tuolla metsästäjien hauliräiskeessä ovat rauhoitetutkin lajit vaarassa. Saarikuvasi puineen ja kivineen oli mielestäni lumoavan kaunis maisema.
Tuon turhanpäiväisen paukuttelun kuulemiselta en voi välttyä, järvien keskellä asuvana. Pahalta tuntuu joka kerta kun sitä kuulen, ja ammuskelun jälkeiset hätääntyneet lintujen huudot. Kiitos kommentistasi.
Ai jai kuinka on hienoja sumukuvia ja tuo missä aurinko nousee, oikein kauniit värit.
Sumu tekee ihmeitä kuvalle.