Jäämerta ja kiveä
Barentsinmeren aaltoja ja rannikon kallioita tuli taas ikävä. Niitähän siis piti lähteä tervehtimään. Tällä kertaa Grense Jakobselviin, 60 km Kirkenesistä itään, niin pitkälle kuin ilman Venäjän viisumia pääsee.
Kovin isoja aaltoja ei päässyt ihailemaan, mutta kuitenkin vähän korkeampia kuin savolaisella järvellä.
Grense Jakobselv on Norjan itäisimpiä paikkoja Vardön jälkeen, joka sijaitsee Varanginvuonon toisella rannalla. Pieni joki (Jakobselv) toimittaa rajan virkaa, rajavyöhykettähän ei ole Norjan ja Venäjän välillä. Ketään ei täällä asu, ellei oteta lukuun vartijoita vuorilla molemmin puolin rajaa. Vartioasemat näkyvät rannalle.
Kylmä oli Jäämeren tuuli. Jos haluat pärskeitä naamallesi, klikkaa kuva isommaksi.
Kameralla pääsi leikkimään vesileikkejä.
Aurinko alkaa laskea pikku hiljaa.
Löytyi sieltä hiekkarantaakin, mutta jostain syystä ei tehnyt uimaan mieli.
Välillä meri innostui näyttämään maakravulle isompiakin aaltoja.
Hyvin nukutti tyrskyjä kuunnellessa. Ei sentäs kalliolla, vaan autossa.
upeita kuvia taas! niinkuin aina
Tervetuloa kotiin
Siellä ylhäällä on aika erilainen valo ja äärettömyyden tunne, se välittyy näistä kuvista. Tuo hiekkaranta kuva tulvii suoraa kohti ja kaarta kahden puolen katsojaa.
Kiitos, Petri.
Pehmyt piirto, juuri tuo äärettömyys viehättää minua. Samantapaista on tuntureilla, siis ihan oikeilla tuntureilla, joita ei ole valjastettu turismikäyttöön. Sellaiset rysät pitää kiertää kaukaa.
Voimakasta!
Veden voima on komeaa katseltavaa. Hullaannun kuvistasi.
Mahtava sarja Jäämeren näkymiä: Että tekee mieli kokea jotain tuommoista, päästä noihin maisemiin!
Kuvat ovat sinänsäkin hienoja, ei yksin kohteensa vuoksi. Erikoisesti hyinen pärskekuva on upea, samoin tuo auringonlaskukuva silhuetteineen ja väreineen.
Lepis, Aimarii ja Iines, kiitos kommenteista.
Nyt kouraisi syvältä! En edes tiedä miksi
Kalliot ja meri vaan ovat minulle sellaisia alitajunnan paikkoja. Etenkin tällaiset yksinäiset kalliot.
Upeat kuvat, hienot värit ja pärskeet, sai kamerakin vaahtokylvyn
Hienoa että sai klikattua isoksi!
Vahvan luonnon aistii kuvissasi ja tuulen kylmän viiman.
Hienoja pärskeitä. Mikä lie veden lämpötila siellä?
Kovaa kovaa vasten. Mahtavat voimat kuvissa.
Tuolla voisi varmasti (jos tarkenisi) seistä ikuisuuksia ihailemassa kallioita ja meren voimaa.
Kun matkarasituksista toivut, niin käypäs kertomassa raskauttava mielipiteesi blogissani. Siellä on kuva pellosta/kasvista, mitä en tunne, eikä oikein näköjään kukaan muukaan.
Uuna, meri on sellainen luonnonelementti, joka ei varmaan jätä ketään kylmäksi. No, Barentsinmeri kyllä pikkasen… Kävin katsomassa ihkasvisi, kaksi veikkausta jätin.
Tia, aistimuksesi osuvat ihan nappiin.
Liisa, ei tullut mitattua veden eikä ilmankaan lämpötilaa, mutta riittävän kylmää oli.
ATToivanen, ääni kuuluisi kuviin mukaan, mahtava aaltojen pauhu, tuuli ja veden iskeytyminen kallioihin.
Hullukaali, tuli siellä kyllä seisoskeltuakin. Tai oikeastaan käveltyä pitkin kallioita. Välillä autoon lämmittelemään.
Siis niin voimakas ja vahva meri!
Roiskeet hienot, ja niin kylmän näköiset, että oikeen vilunväreet meni pitkin selkäpiitäni!
Voiko enää vahvempaa ollakkaan, kuin nämä sinun hienot kuvat!!!!?
Kiitos näistä kuvista, olivat niin valtavan hienot, ja vahvoja tunteita täynnä!
Kiitos, harakka ylitsevuotavista sanoistasi. Hienoa, jos tunnelma välittyy kuvista katsojaan.