Hyvällä alulla järven jäätyminen. Mahdollista, että sulaa vielä kerran parin ennen talven tuloa.
Jäälettuja paistamassa.
Talviselta näytti rantamaisema aamulla eilisen lumipöllähdyksen jäljiltä. Lunta tuli tosin vain sentin verran, mutta hyvä alku sekin.
Helmikuumaista kimallusta aamuauringossa.
Auringonvalo oli tervetullutta parin viikon harmauden jälkeen.
Peilailua.
from → talvi
Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Ja Mömmömyyrän möksis on
kuin kömpiminen loputon:
On käytävää, on mentävää,
on tultavaa, on oltavaa,
on myyränkolo ja myyränolo.
Ja eipä olla möksiskään
vaikkei paljon nähdäkäään.
Ei olla möksiskään.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?
Mikä tuolla pilkistää?
Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Yö hiipii sukkasillaan
varpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
se tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Teema: Vigilance tehnyt Jestro
Kaunista katseltavaa! Tänään olikin kaunis ulkoilu sää, itsekin samoilin kameran kera. Talvi se kai leimaa jo passiaan…
On todella kaunista, aurinko tuo sen viimeisen silauksen näihin kuviin.
Koko valoisa aika pitää nyt käyttää luonnossa kulkemiseen, aina kun mahdollista. Liian lyhyitä ovat päivät ja varsinkin viikonloput… Mutta tervetuloa, talvi!
Sitä pakkasherra pikkuhiljaa hiippailee ja tekee jälkiään, kauniita. Minäkin katselin Hämeessä ollessani että läheisen järven pinnassa oli jääriitteitä, emme ennättäneet pysähtyä kuvaamaan.
Kauniita ovat kuvasi, jälleen kerran. Tosiaan näytti kuin helmikuun aurinko siellä hangella jo valaisisi
Meillä ei ole saatu lunta, vaikka eilen aamuna pakkasta oli -13 astetta.
Voi kuinka kauniita nuo jäänreunakuvat, jään vangitsemat kaislat myös. Nautin kovasti kuvistasi, koska en ole vielä nähnyt yhtää lumihiutaletta.
Nyt on pitkän pimeen jälkeen mukavia valoisia ulkoilukelejä. “Vaakavalo” ja lumen härmä tuo ihan uusia ulottuvuuksia kuviin – kuten sulla noissa kaislikkokuvissa. Hieno valo! Täällä on jo pienet lammet ja lahden poukamat myös jäässä. Pitänee lähteä koskelle katsastamaan mikä siellä on tilanne.
Tia, jäätäkin on niin monennäköistä. Virtaavaan veteen muodostuva jää varsinkin on mielenkiintoista.
Elisa, teillähän on ollut ihan oikea pakkanen jo, meillä vaan jokin hassu aste. Tänään onkin taas pilvisempi päivä.
Unnu, taitavat sulaa kohta täältäkin nuo vähäiset hiutaleet, tuntuu ilma lämpenevän.
ATToivanen, valo tekee ihmeitä. Tosin tänään sitä on taas vähemmän. Naapurikunnan koskille täälläkin matka käy, pilvisyydestä huolimatta.
Niin kauniita ovatkin nämä niin talviset kuvat.
Aurinko kauniisti piirtää omat merkkinsä niihin, varsinkin kolmannessa kuvassa.
Jäälettukuva oli myös hieno!
Onpa talvisen näköistä. Hankalat ajat alkamassa, kuvaamisen kannalta siis. Arkena ei valoisan aikaan ehdi ulos, joten kaikki on viikonloppujen varassa. Ja sitten jos sattuu silloinkin huono ilma tai tauti (niin kuin nyt
), niin taas saa viikon odottaa…
Kiitos kommenteista, harakka ja Hullukaali. Kovin ovat jo lyhyitä päivät ja “kortilla” sopivat kuvaushetket. Paranamista sinne, Hullis.
Todella kauniita erityisesti nuo jääkaulukset kaislojen tyvessä kahdessa viimeisessä kuvassa. Jääletussa on herkullien rapea reuna, nam.
Itse ihastelin juuri jäätynyttä metsäjärveä eilen, kamera pahus unohtui kokonaan reissusta (miten oli edes mahdollista!).
Lyhyitä ovat päivät kyllä jo.
Voissa paistettuja jäälettuja ovat nämä.
Voipa olla ihan terveellistä välillä “unohtaa” kamera pois matkasta. Oppii säilömään kuvia myös sisimpäänsä…
Totta on, joskus on hyvä kun ei aina sählää kameran kanssa vaan katsoo vain ja nauttii. Tulee kuunneltua metsän ääniäkin enemmän ja tarkemmin kun silmä ei aina johda.
Tuo viimeinen kuva on kyllä hieno. Näyttää ihan kuin langanlaihat olennot hiipisivät veden yli peräkanaa varovasti liukkaat jääkengät jalassa!
Hihii. Onpas sinulla jännästi viritetyt silmät, uuvana.