Puussa ja ilmassa
2009 marraskuu 1
Korppia en ole koskaan ennen saanut kuvattua. Tämäkin istui kaukana kelon latvassa…
tai ainakin istui vähän aikaa. Korppi osaa olla ällistyttävän varuillaan, joten paristakin kuvasta saa olla iloinen. Ja olenhan minä.
Pikku hömppä sitävastoin ei pahemmin ujostele.
Tuntuu jopa siltä, että hömötiainen asettuu joskus poseeraamaan.
Serkkutirppa sinitiainen aterialla.
Herra Punatulkku tiiraili koivun oksalta.
Viherpeippo antoi lentonäytöksen.
Nämä maalaisharakat ovat korpin ja närhin lisäksi vaikeimpia kuvattavia. Jostain käsittämättömästä syystä tämä suostui kuvattavaksi. Olisikohan ollut kauniin sään kunniaksi.
Hyvin olet saanut korpin kuviin. Yleensä kun sen saa kuviin niin se on vain musta läiskä. Sun korppi on sävykäs. Miten olet vikkelän hömötintin saanut patsastelemaan? Ilmeisesti ei ole vielä tarpeeksi kylmä kun ei ole meidän syöttöpaikalla näkynyt hömöjä eikä kuusitiaisia. Talitintillä on onnistunut pesintä hyvin. Niitä on paikalla toista kymmentä parhaimmillaan.
Hömötinthän patsastelevat jatkuvasti! Tällä oli varmaan maha täynnä, kun piti vähän taukoa. Nämä hömöt ovat muuten eri yksilöitä, ensimmäinen kuvattu aamulla, toinen iltapäivällä. Tinttien joukossa oli myös jokunen töyhtötiainen, mutta ne ovat vähän varovaisempia, joten jäi nyt kuvaamatta. Pitäisi malttaa vahtia kauemmin. Mutta talitiaisia on nyt tosi paljon hyvän kesän jälkeen, samoin viherpeippoja.
Samoja havaintoja olen tehnyt noiden lintujen arkuudesta. Punatulkut taas olisivat niin kuvauksellisia, mutta ne pysyttelevät latvustossa. Edes hömpät eivät ole kovin innokkaita poseeraamaan, mutta vähän helpompia kuin nuo muut.
Syksyinen lintukimara. Korppi on hieno lintu.
Tarttis vaan olla parempilaatuiset kuvausvälineet. Pääsisi “lähemmäksi” noita varovaisempiakin tirppoja. Kiitos kommenteista, Hullukaali ja Lasse.
Korpin kuvat ovat komeat! Mutta hömppä on kyllä jopa kaunis lintu korppiin verrattuna. Meidän lintulaudalla ei hömppä kauaa viihdy, enemmän aristelee ja syö maasta mitä muut tiputtelee. Ehkä arkuus häviää ajan kuluessa? Punatulkkua en ole vielä saanut kuviin ja se lintu on kyllä varma talven merkki minun mielestä.
Kuvasi ovat oikein kauniita, eikö olekin harmi ettei ole enemmän aikaa kuvaukselle. Kun tuo työ haittaa harrastusta, pah
Hienot kuvat hömötiaisesta, ei se meillä vaan asetu kuviin, vaan lentää karkuun. Ja punatulkunkin olet jo nähnyt. Hienoin kuva on tuo lentävä korppi, en tiedä miksi aina ihastun kuviin, missä näkyy siivet. Tumma korppi siluettina siivet levällään taivasta vasten, upea kuva!
Ihana tuo hömötiainen, meille ei vielä tullut, näkyy olevan näitä tavallisempia tinttejä liikkeellä. Kyllä se harakka on täälläkin arka, hyvä jos joskus saa kuvattua, ihan salaa.
Hienoja kuvia taas, ja olet saanut monestakin linnusta hyviä kuvia.
Hömötiainen on hienon näköinen lintu. Täälläpäin ei sellasta ole näkynyt.
Korppi on kyllä niiin arka lintu, ettei sitä kyllä kameraan saa, kuin vahingossa.
Kauniita lintukuvia, ja noteeran myos etta taivas on SININEN! Meilla se on harmaa ja sataa vetta kaatamalla juuri nyt.
Elisa, punatulkkua tosiaan harvoin näkee muulloin kuin talvella. Tämä koiras taitaa olla oikea joulukorttien suosikkilintu. Kesät taitavat viettää perhe-elämän merkeissä metsissä, kuten hömötintitkin. Eiköhän tästä jo muutaman vuoden sisällä pääse kokopäiväiseksi kuvien napsijaksi…
Unnu, hömötintit voivat metsässä istahtaa ihan viereen oksalle, usein on näin käynyt. Metsässä ne tosin ovat omassa valtakunnassaan, joten saattavat siksi olla siellä pelottomampia. Mutta hömppiähän on melko helppo opettaa hakemaan ruokaa kädestäkin pihapiirissä. Eihän tuo siipien vetovoima yhtään ihmetytä, kun blogiesi nimissäkin siipi-sana vilahtelee, milloin yksikössä, milloin monikossa.
Tia, ensin tännekin lintulaudoille tulevat talitintit ja sinitintit, myöhemmin vasta hömöt.
Harakka, kiitos sinullekin kommentistasi.
Hpy, taivas oli sininen kuvanottopäivänä, lauantaina. Sitä ennen kaksi viikkoa harmaata. Tänäänkin on paistanut aurinko ja ollut pikku pakkanen. Täysikuu möllöttää taivaalla.
Hienot kuvat oletkin tuosta korpista saanut. Punatulkku on kaunis lintu!
Kiitos, Marjukka.
Hienoja lintukuvia, paljon asentoja ja tilanteita sekä monia lajeja olet onnistunut “pyydystämään” kuviin!
Harakka on kyllä yllättävän vaikea kuvattava. Täällä nämä cityharakatkin ovat aika viekkaita ja arkoja (maalaisharakoista puhumattakaan). Täällä kerrostalon pihalla oli koko loppukesän ja alkusyksyn harakkapari jotka aina aamuisin ruokailivat pihan nurmikoilla. Monta kertaa yritin kuvata mutta ei uskoisi miten hankalaa oli – harakaa ei saa kyllä helposti jymäytettyä, sen taas kerran opin.
Hei Harakka!
.
Korpin saa suht helposti paikalle kun metsässä vaan pitää vähäsen jotain erikoista ääntä/touhua. Viikonloppuna metsäreissulla kun osuttiin juuri jäätyneen järven luo, ja joku älysi kokeilla millainen ääni tulee kun heittää kävyn varovasti kaaressa jäälle (niin että käpy liukuu ja pomppii jäätä pitkiin, ei riko sitä). Ääni oli aiva uskomattoma hieno, lähes epätodellinen! Olimme aivan haltioissamme ja siinä sitten viskeltiin käpyjä jonkin aikaa ja ihasteltiin äänimaisemaa muuten aivan tyynessä ja hiljaisessa säässä. Mitään muuta ääntä ei pidetty, ei huudeltu eikä mekastettu, hissuksiin kuljettiin. Ja kukapas vaan tuli pian paikalle, katsomaan että mitä siellä tapahtuu? No korppihan se. Tutkiskeli touhujamme joka puolelta välillä krohahdellen (naureskeli varmaan
Korppi taitaa olla lintumaailman älykkö. Tiedä häntä, vaikka olisi mentyänne kokeillut sitä samaa käpyjen viskelyä.
Kylläpä on sievä tuo hömötintti. Minäkään en ole onnistunut kuvaamaan korppia, vaikka niitä lentelee täällä usein. Viimeksikin sienimetsässä juttelimme pitkät tovit yläpuolellani männyn oksalla istuvan korpin kanssa, mutta kun rupesin tähystämään, kenen kanssa keskustelin, sille tuli kire lähteä.
Mitäpä korppi sinulle jutteli… Olisikohan korppiakin vainottu sukupolvesta toiseen, on oppinut varomaan ihmistä.
Olet saanut korpin kuvatuksi, olet taitava. Kuljimme metsässä ja yritin monta kertaa korppia kämerani tähtäimeen, onnistumatta.
Tuuria oli minullakin tämän kuvan ottamisessa. Hyvä kun edes tällaisen kaukolaukaisun onnistuin saamaan. Kuvia on rajattu aika paljon, oikeasti olin paljon etäämpänä linnusta.