Lauantaina tuli taas rämmittyä suolla. Vaiverot punastelivat pienessä huurussa.
Vaivero on valmistanut uudet kukanalut valmiiksi kevättä varten. Kauniit valkoiset kukat avautuvatkin jo toukokuussa.
Pikku pakkanen oli koristellut heinätkin.
Suopursut olivat vetäytyneet jo talviteloille.
Vielä löytyy lankaliittymiäkin.
Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Ja Mömmömyyrän möksis on
kuin kömpiminen loputon:
On käytävää, on mentävää,
on tultavaa, on oltavaa,
on myyränkolo ja myyränolo.
Ja eipä olla möksiskään
vaikkei paljon nähdäkäään.
Ei olla möksiskään.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?
Mikä tuolla pilkistää?
Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Yö hiipii sukkasillaan
varpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
se tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Teema: Vigilance tehnyt Jestro
Voi miten kauniita värejä!! Upeita taideteoksia kaikki!
Upeita! Tuo “lankaliittymä” oli hauska!
Nämä on tosi kauniita, mutta eniten ihastutti tuolla aiemmin se taitolentoa harrastanut talitintti.
Nana, marjukka ja halo e, kiitti kommenteista.
Blogini täytti tänään vuoden. Kiitos kaikille täällä vuoden aikana kurkistelemassa käyneille tasapuolisesti. Ilman teitä bloginpitäminen ei olisi onnistunut. Tästä on hyvä jatkaa.
Onnea yksivuotiaalle blogille – täällä on aina ilo käydä kurkistelemassa.
Nämäkin kuvat ovat taas niin kauniita, hieno valo niissä!
Onnittelut vuoden vanhalle.
Ihanat pastellivärit noissa kuvissasi. Näkyy väriä löytyvän vielä luonnosta kun sitä vain huomaa etsiä ja katsoa. Enemmän siniseen kääntyvää.
Suo näyttää olevan melkoinen aarrearkku oli vuoden aika mikä tahansa.
Kuinka voi kauneudella kouraista? Niin nyt kyllä kävi, aah, mitkä väriyhdistelmät. Ihana valo ja sitten juuri tuo minun siniharmaani. Niin kauniita, niin kauniita. KIITOS!!!
Niin pieniä ja niin kauniita, kukaan ei ole polkenut päältä saavat siellä rauhassa oleilla ja kasvaa.
Sinulla on kyllä hienoja suoympäristöjä saatavilla, hienoja kuvia taas. Varpujen punainen on niin hohtavan lämmintä, huurre kylmää – voimakas “lämpötilaelämys” tulee katsoessa.
Ja onnea yksivuotiaalle!
Onnea yksivuotiaalle! Huikeasti sinulla on ollut vierailijoita, enkä ihmettele yhtään. Näin kauniita kuvia
Nytkin niin herkät varvut sait ikuistettua, kylmä kaunistaa – joitakin.
Hanna, sinä oletkin yksi niitä uskollisia vierailijoita. Ja aina sinulla on jotain positiivista sanottavaa. Kiitos.
Pehmyt piirto, kuvat otettu iltapäivän valossa – vai pitäisiköhän sanoa varjossa, vähän aurinko pilkahti puiden takaa varpuihin. Talvella kuvista tosiaan tulee sinertäviä. Suot ovat hienoja paikkoja. Kiitos sinullekin.
Kiitos itsellesi, Unnu!
Tia, eipä ole montakaan kulkijaa näinä aikoina suolla. Ja varvut – vaiverot ja suopursut – ovat kyllä aika sitkeitä kasveja, taipuvat jalan alla mutta nousevat taas pian ylös.
Uuvana, suot täällä on järjestään pilattu ojituksilla, yritetty metsääkin niillä kasvattaa. Jokunen siivu luonnontilaista suota on lähinnä lampien rannoilla. Sen verran kuitenkin, että pääsee suota haistelemaan ja sen kasveja ihmettelemään. Karpaloitakin löytyy sieltä täältä. Oikeat, isot pilaamattomat suot löytyvät pohjoisempaa ja suojelualueilta.
Elisa, nuo kävijäluvut minuakin joskus hirvittävät… Kiitos.
VOi, niin todella kauniita kuvia, oikein mun makuuni nämä huurteiset kuvat!
Aivan ihanat värit ja niin kauniita!
Ja onko sulla nyt vuosipäivä, voi että, etkä yhtään meille kenellekkään sanonut mitään!
Mitä mä sulle nyt sitten sanoisinkaan lainkaan?
Onnea oikein paljon,
paljon uusia kuvia, ja iloa mukana.
Sinä olet hyvä, jatka samaan malliin, ja tuota meillekkin edeleen iloa!
Onnea 1- vuotiaalle blogillesi!
Eilen oli blogin vuosipäivä. 2.11. Enpä tuota itsekään huomioinut kuin vasta eilen. Kuvia tulee varmasti otettua lisää, “tauti” tuntuu vaan pahenevan jatkuvasti… Kiitos kauniista sanoistasi ja onnitteluista, Harakka.
Onnea 1-vuotiaalle blogillesi!
‘Kuljin varvikossa’ ja ihailin hienoja kuviasi.
Kaanon, justiinsa tässä on vasta opittu “kävelemään”… Kiitos.