Lokakuun viimeisen päivän aamu kello kahdeksan. Laulujoutsenpariskunta seilaa kotilahdella. Lapsia ei heillä tänä kesänä ollut.
Pieniä joutsenparvia nousi ja laskeutui jatkuvasti.
Nousu.
Tähän näkyyn ei kyllästy – laulujoutseniin järvellä.
Laulujoutsenten poikaset ovat jo vanhempiensa kokoisia, mutta vielä harmaita.
Yhdessä.
from → linnut
Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Ja Mömmömyyrän möksis on
kuin kömpiminen loputon:
On käytävää, on mentävää,
on tultavaa, on oltavaa,
on myyränkolo ja myyränolo.
Ja eipä olla möksiskään
vaikkei paljon nähdäkäään.
Ei olla möksiskään.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?
Mikä tuolla pilkistää?
Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Yö hiipii sukkasillaan
varpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
se tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Teema: Vigilance tehnyt Jestro
Kyllä tuollaisissa maisemissa varmaan viihtyisi vaikka kuinka kauan. Ihania kuvia taas, ihan haikea olo tulee kun lähtevät kohta. Sinulla siellä kauniit taustatkin kuvillesi, toisin kuin minulla
Kaunista katseltavaa!
Kaunista on, linnut ja maisemakin hurmaa. Hienosti siivilöityy valo tuolla metsässä puiden välissä.
Tia, asun sadan metrin päässä tästä rannasta, joten päivittäin tulee käytyä katsomassa maisemaa. Eiväthän laulujoutsenet kauaa poissa ole, jonkin hassun kuukauden. Hyvillä virtapaikoilla talvehtivatkin täällä.
Kiitos, Wiltteri.
Elisa, aamuvalo on minusta paras valo kuvauksen kannalta. Kiitos sinullekin.
Kiitos kauniista maisemista, täällä on niin harmaata ja tihkusateista…
Ja niin, eivätpä joutsenet kovin kauaa poissa ole!
Tuo “nousu”-kuva on kerrassaan upea! Hieno valo kuvassa!
Ylin kuva on kuin ‘hieman ennen riitettä’, mutta leikki vain jatkukoon!
Nana, kuvanottopäivä olikin hyvin harvinainen täälläkin, pitkän harmaan jakson jälkeen paistoi kokonaisen päivän aurinko pilvettömältä taivaalta.
Marjukka, aamuvalo on tosiaan kaunista. Sitä kuvatakseen on oltava tarkkana, hetki on pian ohi.
Lepis, riitettä oli jo vähän järvessä toisaalla. Tässä kohden oli pientä usvaa.
Syksyiset hienot värit, mutta vielä vaan joutsenet siellä uivat. Koska ne oikein lähtevät, vai jääkö nykyisin paljon talvehtijoita?
Hienoja, hienoja kuvia!
Kaunis kuvasarja!
Hieno kuvasarja joutsenista.
Kuvissa valo tulee kauniina esille, ja joutsenet näkyvät hyvin.
Ovat hienon näköisiä!
Uuna, laulujoutsenet lähtevät sitä mukaa etelämmäksi kun vedet jäätyvät ruokailupaikoilta. Rannat ovat jo alkaneet vetäytyä riitteeseen. Lähialueilla on koko talven sulana pysyviä virtoja, joissa usein talvehtii joutsenia. Kiitos kommentistasi.
Liisa ja harakka, kiitokset teillekin.