Karat tulivat
2009 marraskuu 5
Pohjoisten purojen asukit koskikarat ovat jälleen saapuneet talvehtimaan Rautalammin Nokisenkoskelle.
Keväinen viserrys kuului kosken yllä ja rannoilla karojen ihan selvästi kisaillessa keskenään, kuten keväällä ennen lähtöä takaisin pohjoiseen.
Välillä toki piti etsiä ruokaakin.
Vastavirtaan.
Nokisen vesi oli harvinaisen alhaalla, kuten kaikki vedet näillä seuduin.
Sunnuntai ei ollut pilvisyyden takia paras mahdollinen kuvauspäivä, mutta syksyn ensimmäinen tapaaminen näiden sukeltavien varpuslintujen kanssa innosti räpsimään kuvia, vaikka liian kaukana olivatkin virran toisella puolella. Mutta onhan koko talvi aikaa näitä käydä tapaamassa.
Oiskohan noita jo täällä päin, pitänee käydä kurkistelemassa..hyviä kuvia ja tykkäsin myös noista jäätymiskuvista!
Kiva tuo koskikara, en varmaan ole koskaan nähnyt luonnossa. Tänään eräs tuttu minulle kertoi, että jos on vesi matalalla tulee kova talvi.
Voihan karat, ne on niin kivoja talviasukkeja
Hyvä suojaväri linnulla, ei helpolla erotu lumipeitteisten kivien lomasta!
Wiltteri, näitä oli vielä melko vähän, ehkä kymmenisen kappaletta, mutta talven mittaan karoja tulee lisää. Ainakin viime kevättalvena niitä oli runsaasti. Käyhän katsomassa, olisivatko jo sinnekin tulleet.
Tia, läpi talven vapaana virtaavilta koskilta karoja saattaa löytää.
Nana, visertelevätkin läpi talven.
Marjukka, tarkkana pitää joskus olla näitä havaitakseen, silloin kun ovat paikallaan. Tosin lentelevät usein paikasta toiseen ja kisailevat ilmassa keskenään. Väri on kauniin tummanruskea. Viime talvena sain karoista lähikuviakin, ovat nekin blogillani jossain, löytyvät kyllä haulla “Etsi tästä blogista” ylhäällä.
Enpä ole sattunut luonnossa näkemään, mutta eipä ne näillä aukeilla tepastelekkaan, kun ei ole koski paikkoja.
Kyllä sinulla kuvattavaa riittää talven mittaan ja mielenkiintoisia kohteita.
Oletko käynyt kurkkaamassa, mitä majaville kuuluu.
Veikeitähän ne on. Ei ollut vielä alkuviikosta täällä koskella. Mutta siellä olikin vielä viimeiset tukin juoksutukset menossa, joten rauhaa ei ollut.
Kivoja kuvia. Suojaväri on kyllä linnuilla hyvä, hyvin sulautuvat tuonne kivien ja tumman veden joukkoon. Viimeinen kuva on hauska, kun linnun jalkoja ei näy ollenkaan..
Olet onnistunut saamaan hienon kuvasarjan koskikarasta.
Se onkin hieno lintu, mä en vaan ole koskaan sellasta nähnyt, muutakuin täällä sun blogissasi.
Pehmyt piirto, jos käyt talvella Kuusamon suunnalla, käypä Kiutakönkäällä. Siellä kuulemma talvehtii mahtava määrä koskikaroja. Majaville kuuluu hyvää, vaikken ole ehtinyt käydä kuin kerran katsomassa paikkaa edellisen kerran jälkeen. Laitan pian kuvia majavien kaatamista puista, joita ovat kuljettaneet vettä pitkin talvivarastoon pesän lähelle. Kovasti siellä on töitä tehty. Onneksi tähän aikaan vuodesta majavien patoa ei saa mennä enää purkamaan, toivottavasti saavat edelleenkin elellä rauhassa. Kuvaa majavista en vielä ole saanut, ehkä ensi kesänä sitten.
ATToivanen, kyllä ne varmaan sinnekin tulevat uudelleen, jos ovat paikan hyväksi todenneet.
Elisa, kylmä tulee jo katsellessa karaa seisomassa kylmässä vedessä. Mutta nämä ovat tottuneet kylmiin vesiin pesimäpaikoillaan pohjoisessa Norjassa.
Harakka, sittenhän sinulla on vielä jotain odotettavaa… Näitähän ei kesällä täällä näekään, kun palaavat keväällä pohjoiseen.
Voi sinua, taas olet näitä kaunokaisia päässyt kuvaamaan. Hienoja kuvia ja hieno lintu!
Täälläkin ovat majailleet jo parisen viikkoa. Kyllä ne vaan ovat kaikessa terhakuudessaan ja pallomaisuudessaan aina yhtä söpöjä
.
Niinpä, Uuna. Ja koko talvi aikaa käydä katsomassa. Tosin ei kovin usein, matkaa koskelle on useampi kymmentä kilometriä. Veikeä visertelijä-sukeltelija on koskikara.
Hullukaali, hyvä kun ovat sinnekin jo ehtineet.
HIenoja otoksia, onnekas olet kun näitäkin on siellä sinulla!
En muista olenko koskaan oikein kunnolla edes karaa nähnyt, olisi mukava joskus päästä sen puuhia seurailemaan.
Jos löydät talvella vapaana virtaavan kosken, käypä kurkistamassa, näkyykö karoja.