Majavan savotta
2009 marraskuu 6
Sitten viime käynnin majavan asuinpaikalla oli siellä tehty kovasti töitä. Nuoria haapoja oli jyrsitty poikki, pätkitty ja kuljetettu pitkin puroa kotipesän lähelle, missä upotettu pohjaan talvivarastoksi.
Tämä haapa oli konkelossa eli kaatunut sellaiseen suuntaan, että oli jäänyt nojaamaan toiseen puuhun. Olisikohan majava-metsurille tullut pieni arviointivirhe kaatosuuntauksessa…
Majavan ihmisystävä otti ja irroitti konkeloon jääneen puun, jotta majava pääsi jatkamaan hommiaan. Etualalta on toinen haapa jo viety talvijemmaan.
Olisi ollut hauska nähdä majavan “ilme”, kun puunkaato ei mennyt ihan putkeen
. Hyvä, että ihmisystävä auttoi, ettei tullut turhaa työtä tehtyä. Kenenkäs metsää tuo on? Mitäköhän omistaja tykkää pimeästä metsurista?
Heh, sinäpä sen sanoit, Hullukaali. Piilokamera olisi pitänyt olla paikalla. Metsän omistaja on tietääkseni myös majavien ystävä, joten tuskin on pahoillaan muutaman haavan kaadosta. Eihän näitä majavia kovin tiheässä täällä asusta.
Talttahampaiden aatelia, ei karies vaivaa ….
On sillä mahti leuat. Onneksi majavat eivät ole niin tuttavallisia kuin siilit. Voi olla että majavan rouskauttaessa varvasta lähtis myös luutkin
Eihän noi pari puuta metsän omistajaa haittaa vaan se padon aiheuttama tulva joka tappaa pari hehtaaria pystyyn.
On siinä ollut taltalla töitä. Aikamoisia metsureita majavat ovat!
Wiltteri, eipä voi kuin ihailla kaunista työtä – ja hyviä hampaita.
ATToivanen, pikku puron tulva ei uhkaa kenenkään metsää, alueella on lähinnä vanhaa pusikoitunutta niittyä ja rantapajukkoa. Sitäpaitsi padon ohi pääsee kyllä vesi kulkemaan. Mutta olisipa majava vaan jännä nähdä, kuvatakin.
Marjukka, mestarimetsureita ovat tosiaan.
Puuhat siis jatkuvat majava mailla ja puu kaatuu kuin savotassa ikään. Kyllä tuossa jyrsimistä riittää ja jälki on siistiä, ei ole terä kesä kunnossa. Millä ilveellä ne raahaavat nuo puut sinne padolleen.
Vettä pitkin enimmäkseen, pätkittynä, mutta jonkin matkaa oli joutunut myös maata pitkin viemään. Sepä olisikin mielenkiintoista nähdä, eihän tällainen tuore puu mitään kevyttä tavaraa ole. Jospa isäntä asettuu selälleen, ottaa puun syliinsä ja muori vetää hännästä veteen… Onhan majavalla nuo komeat hampaat, jospa vetelee niillä puita.
Onpas komeat kuvat. Eipä huvittaisi noitten hampaitten uhriksi joutua.. Olisikin lysti nähdä kuinka kuljetus sujuu.. tiedä vaikka joskus pääset katsomaan
Elisa, taitaa majava pysyä kasvisravintolinjalla. Niin, jospa ensi kesänä onnistuisi majavan näkemäänkin, talvellahan ne viettävät aikaansa pesässä. Kuka tietää, vaikka poikaset olisi kesällä…
Kyllä on aikamoiset voimat leuassa majavalla, ja terävät ja hyvät hampaat!
Mä kanssa silmissäni näin, kun majava puun kaato, eikä sitten kaatunutkaan, silloin olisi ollut kiva katsoa sen naamaa, mikä ilme olisi ollut!
Hyvä, kun autoit majavaa puun kaadossa, saa nyt viedä sen sinne, minne aikoikin.
Kävin tänään katsomassa, näkyykö majavan jälkiä tuoreella lumella. Ja olihan se tepastellut pikku joen jäällä. Täydessä työn touhussa on siis vielä.
Ilmeisen ahkerana on pitänyt olla. Miten kauan mahtaa metsurilta mennä puun kaatoon? Pohdin myös, miksi majava jättää noin pitkät kannot.
Kuvasi ovat todella hyvät, niistä minä näin nyt oikeastaan eka kertaa majavan hampaiden jäljet.
Valtavan hienoja kuvia täällä blogissasi!
Tuo majava on kyllä ihan valmis artesaani : )
Täällä tuun toistekin viihtymään ja nauttimaan hienoista otoksistasi.
Aimarii, jospa tuo korkeus on majavalle ergonomisesti edullisin… Eka kerran näin minäkin näin tuoreet majavan purentajäljet. Myös tuoreet jalanjäljet oli uudella lumella.
Olipa mukava yllätys, Arjaanneli. Tervetuloa vaan uudelleen.
Mahtavaa jälkeä, niin majavalta kuin kuvaajalta. Mainioita otoksia ihan aika tuoreeltaan kaatohommien jälkeen.
Korkeaan kantoon muuten puita kaataa, minäkin sitä huomasin miettiväni.
Majavahan on aika kookas otus, jospa se ei viitsi kumartua kovin alas…