Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Ja Mömmömyyrän möksis on
kuin kömpiminen loputon:
On käytävää, on mentävää,
on tultavaa, on oltavaa,
on myyränkolo ja myyränolo.
Ja eipä olla möksiskään
vaikkei paljon nähdäkäään.
Ei olla möksiskään.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?
Mikä tuolla pilkistää?
Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Yö hiipii sukkasillaan
varpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
se tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Teema: Vigilance tehnyt Jestro



Järvellä sumu onkin kauneinta.
Mitäs lintuja siellä uiskentelee, pystyitkö tunnistamaan sumussa? Valkoinen poski näyttää olevan. Voisko olla mustalintuja?
Mustalinnuiksi näitä minäkin epäilen. Näitä on jo viikkoja täällä rannalla näkynyt, ovat aina harmillisen kaukana. Pitää kokeilla kuvausta joskus aurinkoisemmalla säällä – jos sitten enää täällä ovat.
Yksinkertaista, mutta niiiiin niiiiin kaunista. Etenkin viimeinen kuva, mutta myös ensimmäinen.
Kaunis on peili. Sininen vain syvenee kuvien edetessä. Linnut ovat jo kuin sinisessä avaruudessa kelluvia.
Minustakin kyllä mustalinnuilta näyttäisivät.
Mustalintujen yömuuttoa on hienoa kun joskus syksyllä sattuu pimeässä kuulemaan.
Ihanat kuvat taas.
Uuna ja uuvana, kiitos jälleen kommenteistanne.
Saari ei missään, kaikki häipyy siniseen valoon. On tuolla sumulla ihmeellinen vaikutus, kun katsoo sumuista maisemaa kyllä se harmaalta vaikuttaa, mutta kuvassa valo on sinistä.
Nämä on niitä nukkumatin maisemia
Eihän se marraskuu olekaan pelkästään harmaa. Hienoja tunnelma kuvia. Nyt kyllä on jo valkoista…
No johan on sinistä hetkeä, on siniharmaata hetkeä, vaaleansinistä hetkeä ja sitten vielä sorsaista sinihetkeä
Pehmyt piirto, nukkumatin maisema onkin mainio nimitys. Oikeastikin tuollainen sumuinen päivä on melkoisen unettava.
ATToivanen, valkoista on nyt ihan kunnolla. En vaan ole vielä päässyt kuvaamaan, pimeätä on aamulla ja taas iltapäivällä töiden jälkeen. Pysyisi nyt tämä lumi jo. Viikonloppu jo mielessä ja auringonpaiste lumella.
Kutuharju, sitähän tämä aika on, jatkuvaa sinistä hetkeä…
Tuo sininen sävy on kyllä kaunis. Ja vesi niiiin tyyni. Hienot kuvat, jälleen kerran. Täällä on tänään satanut maan valkeaksi, ja nyt on pari astetta pakkasella. Kohta on valkoista
Ihania kuvia..kuin unessa olisi.
Jokainen niin kaunis!
Onko teillä menossa sininenkuukausi siellä, kaunista on taas.
Elisa, lunta tuli meillekin ja nyt pakastaa. Jopa aurinkoa luvattiin loppuviikoksi. Niin että talviselta alkaa näyttää täälläkin.
Harakka, herätys! Tosia ovat kuvat. Kiitos.
Tia, nyt muuttui jo valkoiseksi. Jospa sitä sinistä saisi pian katsella taivaaltakin.
Meinasi ihan sydän pysähtyä tuota lokkiluotoa katsellessa. Kiitos tästä, Irma!
Kauniita kuvia, tulee mieleen japanilainen maalaus.
Nettimuori, hengenvaarallinen kuva siis… Kiitos itsellesi.
Sakari, bambukkohan siinä rannassa ihan selvästi peilailee järven pintaan. Kiitos sinullekin.
Sumukuvat ovat niin herkkiä!
Nyt vesien jäätyessä (jäähtyessä) on sumukuvien kulta-aika. Kunhan ilmat vielä kylmenevät, niin järvi alkaa “höyrytä”.
Huikaisevan kauniita kuvia, joista ylin puhutteli minua eniten.
Kaanon, kiitos.
Ylimmästä minäkin lumouduin täysin, vaikka koko sarja on vallan ihana. Jokainen erikseen toimisi isona julisteena.
Kiitos, Iines.