Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Ja Mömmömyyrän möksis on
kuin kömpiminen loputon:
On käytävää, on mentävää,
on tultavaa, on oltavaa,
on myyränkolo ja myyränolo.
Ja eipä olla möksiskään
vaikkei paljon nähdäkäään.
Ei olla möksiskään.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?
Mikä tuolla pilkistää?
Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Yö hiipii sukkasillaan
varpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
se tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Teema: Vigilance tehnyt Jestro


Voi, voi! Eikö nyt pitäisi jo lähteä!
Eihän näillä mitään hätää ole niin kauan kuin saavat ruokaa pohjasta. Mutta jos pakkaset jatkuvat ja järvi alkaa kunnolla jäätyä, pitää joutsenten lähteä avoimemmille vesille. Tosin lähialueella on isoja virtoja, jotka pysyvät auki läpi talven, jotkut jäävät talvehtimaan niille.
Kun malttaisivat ajoissa etsiä sulat vedet, etteivät jäätyisi järveen kiinni. Silloin tällöin on saanut lukea lehdistä, miten palokunta on auttanut jäästä irti joutsenia.
Kotiseuturakkaita ovat kun viipyvät niin pitkään.
Ovatko poikaset jo ihan täysikokoisia, etteivät sen takia viivyttele että niiden vielä kasvaa pitäisi tai lentämistä harjoitella?
Ensimmäistä kuvaasi kun katsoo tulee mieleen että joutsen on aina häikäisevä mutta kauneimmillaan lunta ja jäätä vasten niinkuin tuossa.
Kyllä sitä mökillä viipyisi kuka vaan mahdollisimman kauan, jos olisi tuollaiset maisemat
Hienot on ja kuvat myös!
Luulisi niiden muuten tulevan kylmä. Vaikka nhan täälläkin ollut muutama joutsen aina joskus talvehtimassa, eikä jäätynyt ole.
Mutta jos tuleekin kovat pakkaset, niin on niden kylmä lentää kamalalla pakkasella lämpimämpään paikkaan.
Kauniit kuvat!
Aimarii, minä ainakin luotan laulujoutsenen ikiaikaiseen viisauteen tässä asiassa. Aika harvoin kuitenkin noita jäätymisiä tapahtuu, monet niistäkin vääriä hälytyksiä. Yleensä laulujoutsen pääsee omin voimin jääsohjosta ylös, kyhmyjoutsen taitaa enemmänkin juuttua kiinni.
Uuvana, poikaset ainakin näyttävät täysikasvuisilta, vaikka ovatkin vielä harmaita. Ensimmäisen kuvan pariskunta on lapseton, mutta ei niilläkään näytä vielä kiirettä olevan.
Uuna, ehkä nämä joutsenet tuntevat olonsa turvalliseksi täällä pesimävesillään. Ja eiväthän nämä koskaan kovin kauaksi muuta.
Harakka, laulujoutsenille tuskin tulee kylmä, on niillä sen verran hyvät eristykset. Eivätkä ne edes muuta kovin lämpimiin maihin, vaan jäävät pohjoisille merille ja virtapaikkoihin. Tärkeintä niille on, että löytävät ruokaa. Laulujoutsenet ovat karaistuneita pohjolan lintuja.
Kyllä on uljas pariskunta. Täällä meillä olen seurannut myös joutsenpariskuntaa koko kesän ja vieläkin näkyivät eilen olevan viiden harmaan poikasensa kanssa tuolla järven pohjukassa.
Kyllä näitä on aina ilo nähdä. Hienoa on ollut koko kesä seurata heidän perhe-elämäänsä.
Jopas viipyileevät. Täällä ja koskella on vesilinnut kaikonneet tyysti. Ehkä jokunen telkkä vielä…
Laulujoutsenia on nyt kyllä paljon liikekannalla. Tänäänkin ylitseni lensi 8. Ikävä niiden meno tähän aikaan vuodesta. Kuinka erilainen onkaan se tunne, jonka niiden yli lentäminen saa aikaan maaliskuussa…
.
Hassulta näyttivät joutsenet pellolla sinä päivänä, kun lunta oli tullut paljon. Päät olivat kokonaan lumen sisällä, kun ne kaivelivat ruokaa hangen alta
Viimeiseen saakka näyttävät viipyvän Suomen kauniissa luonnossa!
ATToivanen, onhan sinulla siellä niitä saukkoja…
Hullukaali, eihän tuohon maaliskuuhun enää pitkää aikaa ole. Varsinaisia lumilintuja siellä pellolla.
Marjukka, viipyisivät vaan mahdollisimman kauan.
Niin kirkkaan kuulasta vettä. Joskus joutsenet jäätyvät kiinni, toivottavasti nuo eivät, ettet joudu pelastushommiin.
Komeat on maisemat ja kuvat on ihanat. En uskalla avata isompana, kun yhteys täällä reissussa on niin hidas – säästän parhaat palat kotiin
Iines, eivät ainakaan viime yönä jäätyneet kiinni, kuten seuraavassa postauksessa näet. Muutenkin joutsenten kiinnijäätyminen lienee suuresti liioiteltua, ainakin laulujoutsenten osalta. Kyhmyistä en tiedä, kun ei niitä täällä ole.
Elisa, kyllähän näitä maisemia mielellään katselee vaikka joka päivä – ja niinhän minä teenkin…