Sunnuntaisia ihmeitä
30.11.2009
Pilviselläkin säällä kannattaa lähteä ulos. Pieni sadekaan ei haittaa. Pajuruusutkin kukkivat näin kauniisti. Tosin paju itse ei taida näistä “ruusuistaan” ihmeemmin perustaa. Äkämäsääsken poikashautomo siellä luuraa sisällä.
Ihan oikeitakin kukkia löytyy vielä. Pieni pelto-orvokki taitaa olla iki-kukkija, aina kun maa ei ole lumen peitossa, tätä näkee kukassa.
Pimeänä päivänä nämä metsän lamput ovat tosi tarpeellisia.
Muitakin kulkijoita oli liikkeellä. Tämä kaveri paineli vauhdikkaasti vanamonvarpujen joukossa.
Ei jäänyt poseeraamaan hän.
Rohtotädyke esitteli kauniita siemenkotiaan.
Ylitsevuotavia pikkuväen pikareita.
Kanervien taustalla ei ole lunta, vaan palleroporonjäkälää.
12 kommenttia
jätä yksi →
Onpa ihanaa, että sinä viitsit lähteä sinne sateeseen kuvaamaan meille muille näitä ihanuuksia! Näistä ei pysty edes valitsemaan kauneinta, kaikki ovat sellaisia.
Kiitos, Elisa. Säästä riippumatta luonnosta löytyy aina kuvattavaa.
Huomenna joulukuu ja mitä kaikkea elämää ympäriltämme vielä löytyykään!
Ihanat pikarit ja mikä vauhtiveikko varvikossa pyyhälsi, vauhtiviivat jälkeen jäi.
Piristäviä ja valoisia kuvia on aina ilo katsella. Löydät luonnosta ne kuvauksellisemmat kohteet.
Tädykekuva on niin kaunis. Sitä katsoo ja katsoo ja se katsoo takaisin. Pikarit tarjosivat kostuketta ja muutenkin kierros oli taas elämys
Mari, toivottavasti ainakin lunta ja jäätä… joku tonttukin siellä saisi jossain kurkistella.
Pehmyt piirto, oikeasti koppiainen ei mennyt niin kovaa kuin kuvassa näyttää. Pimeän sään aiheuttaman pitkän valotusajan takia metsän pikku asukki ehti liikkua jonkin matkaa kuvauksen aikana, jättipä vauhtiviivatkin jälkeensä.
Utelias luonne auttaa kohteiden löytämisessä.
Uuna, ensimmäisen kerran huomasin nämä rohtotädykkeen siemenkodat, kesällä siniset kukat kyllä huomaa helposti. Yleensähän rohtotädykkeet matalina kasveina jäävät vähänkin lumen alle, mutta sitäkään vähää ei nyt ole. Kasvien talvivihannat lehdet kiinnittivät metsässä ensin huomioni, sitten vasta kauniit kodat.
Sinä se löydät kuvattavaa oli ilma mikä hyvänsä! Ihan tekisi mieli mennä vähän nuolaisemaan noista pikkuväen pikareista ;D
Marjukka, pikkuväki varmaan ihan mielellään antaa nuolaista, juomaa kyllä riittää kaikille.
Sinä kyllä löydät sitä kuvattavaa, oli päivä sitten mikä hyvänsä!
Todella hienot kuvat!
Oikein mun mielikuviani kaikki, mä rakastan tällasia kuvia.
Tiedät sen varmaankin.
Mä en ole edes viittinyt lähteen minnekkään kuvaamaan, kun on satanut niin paljon.
Mutta miten sä suojaat kamerasi, jos on paljon kosteutta?
Kiitos sulle näistä kuvista, ne piristivät tosi paljon mua!
Siellähän ne kuvattavat odottelevat ulkona. Kamera kulkee märemmällä kelillä laukussa objektiivien kanssa, muovipussin sisällä usein lisäksi. Enhän toki millään kaatosateella lähde kuvailemaan. Varsinainen kuvanottotilanne ei kauaa kestä, ei siinä pieni kosteus haittaa.
Kiva kuulla, että kuvat piristävät, harakka. Kiitos sinulle.
Rohtotädyke on aivan lumoavan ihana, kuten muutkin. Tosin, nuo erilaiset ökkömönkiäiset ei ole mun juttu, vaikka kuvat ovatkin upeita.
Olet oikeassa, Irma, sää ei ole este. Jotenkin vain monella on käsitys, että parhaat kuvat saa kirkkaassa auringonpaisteessa; harhakuva useinkin.
Valoa kyllä alkaa olla jo ikävä. Paksu pilviverho jos edes vähän ohenisi, niin helpottaisi jo kovasti kuvausta. Kirkas auringonpaiste ei ole välttämätön, ohut pilvikerros on jopa parempi kuvauksen kannalta.