Sunnuntaiaamuna tapasin pääsiäistipujen lisäksi muutamia muitakin siivekkäitä. Kuten käpytikan.
Töyhtötiainen on vikkelä kaveri. Pikaisen räpsyn veikeästä metsänmenninkäisestä kuitenkin ehdin napata.
Ja toisenkin.
Punatulkut tervehtivät aamuaurinkoa.
Närhi mietteliäänä koivussa.
 | irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | uuvana artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | KooTee artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | aimarii artikkeliin Melkein kevät! |
 | Ina artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | Tarja artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | Amalia artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
Käpytikka naamioituu hyvin koivunrunkoon. Virkistävää myös nähdä punatulkkuja pitkästä aikaa!
Komeat kuvat, ja töyhtötiainenkin niin jämäkkänä oksallaan. Hienot kuvat ja kyllä tuo sinitaivas ja huurteiset sokerioksat luovat kyllä upeat puitteet kuvillesi.
Erinomaisia tirppakuvia. Tykkää erityisesti näistä kuvistai etteivät ole pelkkiä lajikuvia. Ympäristöä on aina mukana.
Taisi olla niin ettei sinulla ole kovin pitkää lasia ja joudut kuvaamaan pakosti näin.
Se on vain hyvä se;)
Katriina, punatulkkuja on tänä talvena näkynyt paljon, mutta kuviin niitä saa harvemmin suostuteltua, häipyvät nopeasti, jos vähänkin yrittää lähestyä. Nämäkin olivat korkealla puun latvassa, joten laskivat varmaan mielessään, että olen riittävän kaukana.
Elisa, kiitos. Hienot on olleet kuvauskelit viime aikoina.
KooTee, oikeinpa muistit. Mutta – mitä enemmän tällä pätkälläni olen kuvannut, sitä tyytyväisempi olen ollut. Nimenomaan tuo, että on “pakko” ottaa ympäristöä mukaan, viehättää yhä enemmän. Eihän lintu(kaan) ole ympäristöstään eristetty olento, vaan siihen olennaisesti kuuluva. Erinomaisia lajikuvia on kyllä tarjolla yllin kyllin. En edes yritä saada tarkkoja kuvia, vaan välittää tilanteen tunnelmia. Kiitos ymmärryksestä kuvaustavan suhteen.
Taidokasta! Ja onpahan kaunis värimaailma tuolla alempana urpiaisten keskellä!
Hienot kuvat tasen!
Ja sulla on siellä näköjään taaskin paistellut aurinkokin. Meillä vaan kamala sumu, ihan valtavan sankka, mutta jännän näköistä silti toisaalta.
Töyhtötiainen on hauskan näköinen tintti, jota ei täällä kovin näe. Punatulkkuja kylläkin, mutta nyt ovat varmaankin siellä alempana. Odotellaan josko tänne ilmaantuvat.
Pidän myös näistä kuvistasi, jotka esittelevät Itä-Suomen luontoa parhaimmillaan.
Wiltteri, kiitos. Valo on ollut uskomatonta viime aikoina, yhdessä huurteen kanssa.
Harakka, kuvat on otettu sunnuntaina. Tänään on ollut pilvinen päivä ja pari astetta pakkasta. Kyllä sumukin on kaunista.
Pehmyt piirto, töyhtistä näkee enemmän metsässä, mutta talvisin se piipahtelee joskus muiden tinttien porukassa ruokintapaikallakin. Kiitos sinullekin.
Töyhtötiainen on niin hauska. Sen heti erottaa lintulaudalla toisten joukosta, en kyllä ole tänä talvena vielä nähnyt, mutta nopeahan se on. Hyvin oot sen napsannut ^^
Tikkakuva on hieno.
Tuuluska, kiitos. Töyhtötiainen ei oikein tunnu olevan “kotonaan” ruokintapaikalla. Nappaa nopeasti siemenen ja menee syrjemmälle puiden suojaan sitä nakuttamaan. Metsän lintu tarvitsee suojaa ympärilleen, ei pidä avoimista paikoista.
Sinulta eivät jää tirriäiset huomaamatta
Teilläpä on ihana sää siellä, sinistä taivastakin näkyy! Käpytikkakuvassa on kauniin pehmeät sävyt ja närhikuvassa kauniit värikontrastit.
Eihän näitä voi olla huomaamatta. Kuvaaminen onkin sitten jo eri juttu… Kuvat on otettu sunnuntaina, nyt täällä on pilvistä ja pakkanenkin hellittänyt. Viikolla en ehdi kuvailmaan töiden jälkeen, pimeä tulee vielä liian aikaisin. Kiitos kommentistasi, Häivähdys.
Hauskoja kurkistelijoita
Tuo punatulkkukuvakin on niin upea.
Minä en ole nähnyt yhtään punatulkkua, muutoinkin tuntuu, että ne on täältä meidän nurkista lähivuosina kadonneet tyystiin jonnekin muualla
Paljon on sinun tiellesi osunut kurkistelijoita ja ihana aurinko, kyllä se valaisee kauniisti. Minulta lintuparvi lensi tiehensä niitä yrittäessäni kuvata.
Kauniita taustoja, hienoa huurretta ja vielä lintujakin – kyllä nyt katsojaa hellitään
Ihania kuvia. Närhi on minun suosikkikuva.
Hanna, kovasti vaihtelee punatulkkujen käynti täälläkin. Joskus on pitkiä välejä, ettei niitä näe lainkaan. Kiitos.
Tia, ruokintapaikka houkuttelee useita lajeja, kun tarjoilun pitää monipuolisena. Herkästi lähtevät lentoon nämä parvina liikkuvat linnut, kuten viherpeipot ja keltasirkut.
Uuna, ulkona on nyt kuin satumaailmassa. Mahtavat huurteet edelleenkin puissa.
Ankia, närhi on aikamoisen hankala kuvattava. Tämä taisi olla niin mietteissään, ettei heti tajunnut kuvauspuuhiani.
Onpas aurinkoisia kuvia täällä
Ei näitä voi kuin ihailla, tuossa alimmaisessa aivan mahtavat värit!
Taija ja Marjukka, kiitos kommenteistanne.
Kiva tuo punatulkkukuvan perspektiivi: tulee olo että valo on tosiaan jossain ylhäällä kaukana, me maankamaralla mönkivät emme siihen vielä aina ihan yllä.
Samoin tykkään närhikuvasta. Närhi on yksi lempilintujani, kaunis kuin mikä (ja sillä on myös kaunis ääni silloin kun se itse niin haluaa, ihanaa hellää hiljaista pulputusta).
Sinä aina onnistut ottamaan töyhtötiaisesta kuvia, se on aika vaikea kohde kun vilistää niin vauhdilla.
Töyhtötiaien on kyllä hauska, kun metsässä se voi tulla ja istahtaa vaikka pipon päälle hetkeksi ku tulee katsomaan että “mikäs sinä olet”.
Närhistä en ole koskaan saanut lähikuvaa, kun on niin varovainen ja häippäsee pienestäkin liikkeestä. Toinen syy on riittävän pitkän objektiivin puuttuminen. Siipien sinikuviot haluaisin joskus kuvata. Ruokintapaikallani pyörii päivittäin närhiporukka, tämä on yksi porukan jäsen, jolla jostain syystä huomio oli toisaalla kuin kuvaajassa. Tai sitten katsoi olevansa riittävän korkealla turvassa.
Metsässä olen useinkin kuvannut töyhtötiaista, siellä se ei ole yhtä arka kuin ruokintapaikalla. On metsässä omassa elementissään ja tuntee olonsa turvalliseksi. Mutta pipon päälle ei vielä ole kukaan istahtanut! Nämä töyhtiskuvat ovat ahkeran räpsimisen tulosta, eivät ole laadulla pilattuja…
Närhi on fiksu lintu, se on yhtäaikaa varovainen ja utelias.
Muutaman kerran olen metsässä löytänyt närhen pienen sinisen siipisulan – se on aika aarre.
Tuo siiven siniväri on tosiaan ihmeellinen. Varmasti onnensulka on löytösi.