Hurmurit
21.02.2010
Sinitiaista ei yksinkertaisesti voi olla kuvaamatta. Pikku tipu on valloittava ja “herkullisen” kuvauksellinen.
Kuvauskohdekaan ei liiemmin ujostele mallina olemista.
Terve vaan. Ollaan varmaan nähty ennenkin.
Moshaaja.
“Piilossa”.
Pihapihlajassa sijaitsee yksi ruokintapaikoistani, joten sen oksilla on hyvä pitää välillä ruokataukoa.
Lumilinna kuusessa.
Palanpainike.
Valmiina lähtöön. Tämä tilanne edelsi aikaisemman postauksen lentokuvaa.
32 kommenttia
jätä yksi →
Ovat nämä sinitintit ihania, kauniit värit niissä ja veikeitä ilmeitäkin.
Hurmureita ovat ! Miten pienikin se mahtaa höyhentensä sisällä olla ja miten niin piskuinen otus voikaan olla niin rohkea, touhukas ja tomera. Teillä näkyy pihlajakin kukkivan
Hurmaavia kuvia pienestä kaunottaresta, kyllä!
Kyllä sinitiainern onkin niin kaunis ja pikkunen lintu, oikein veitikka näyttää sullakin olevan siellä.
Veikistelee, minkä kerkiää.
Ja viimenen on mahtava, ihan kuin oksan päässä olisi kukka, nimeltään sinitiaiskukka!
Ja alhaalla edellisessä postauksessasi, olet onnistunut täydellisesti saamaan hienon lentokuvan, mä en vaan onnistu koskaan saamaan kunnollista kuvaa lentävistä pikkutirpoista!
Kyllä. Kuvauksellinen on hän!
Kyllä on charmööri itse hän.. Upeat kuvat ja miten kaunis lintu onkaan, mukavia tilannekuvia
Höyhenpallo -kirjaimellisesti.
Tia, niin ovat. Ei millään malttaisi lopettaa kuvaamista. Kuvat otin eilen, kun vielä paistoi aurinko.
Häivähdys, pieni ja pippurinen on sinitintti. Pihlajassa on tosiaan kuurankukkia ja viimekesäisiä lehtiä. Vai tipujako tarkoitit…
Katriina, kiitos.
Harakka, sinitiaiskukka taitaa ollakin ihan uusi laji… Vahingossa syntyvät lentokuvat, ei koskaan vielä ole onnistunut suunnittelemalla.
Halo e, linnuillakin voi olla ilmeitä, ihan oikeasti.
Elisa, pidän erityisesti sinitintin värisävyistä, keltainenkin vivahtaa siniseen. Sen huomaa varsinkin, jos talitintti istuu vieressä.
Hullukaali, lentopallo…
Hurmaava on.
Harakka sanoi hyvin, sinitiainen on kuin ihastuttava kukka.
Tuo moshaaja on aivan paras hehe
Uuvana, tämä on kuin pääsiäiskoristetipu oksalla. Pikkuinen takoi pähkinää sellaisella vimmalla, niskahöyhenet vaan heiluivat, joten moshaaja siitä ensimmäiseksi mieleen tuli.
Ihanan aurinkoisia kuvia sinitiaisista. Vallan mainioita.
Kiitos, Pehmyt piirto. Näitä oli ilo kuvata.
Kauniita, raikkaita, iloisia kuvia
Hyvää alkanutta viikkoa sinulle!
Kiitos, samoin sinulle Hanna.
Moshaaja on vietävän suloinen. Vähän tinttirokkia tekee hyvää.
Iines, näitä kun aikansa seuraa, huomaa selviä eroja tirppayksilöiden välillä käyttäytymisessä. Voisi vaikka nimiä antaa heille. Tälle olisi varmaan tarjolla montakin nimeä…
Miten olet nämä hurmurit saanut pysähtymään malliksi. Meidän sintit ovat niin nopeita, etten millään tahdo saada kunnon kuvaa. Myös jatkuva hämäryys on haittana, koska valo ei riitä, jos laittaa valotuksen nopeaksi. Olen laittanut ISOnkin jo 1600n, mutta silti ei vielä riitä. Kunhan tuo aurinko tulee meillekin, niin ehkä alkaa taas onnistua.
Ihana on katsella sinun taitavia kuviasi
Uunas, kyllä huomaa nyt eron kuvissa, kun valoa on enemmän. ISO:na on ollut näissä kuvissa 200 ja 400. Nämä pikkuiset istuskelivat ruokailun välillä pitkäänkin paikallaan pihapuiden oksilla, ei tarvinnut mitenkään houkutella. Aikansa kun oleskelee rauhallisesti hötkyilemättä niiden pihalla, pääsee kyllä ihan lähelle. Kiitos sinullekin.
tosi hienoja kuvia .
Lieneekö tuo sinitiainen pikkuraukka selvinnyt hengissä
näistä pakkasista?Ihania kuvia tosiaankin.
Pakkasen kuviot ikkunassa, upeita!
sinitiaiset ovat söpöjä – jatka ja osallistu kilpailuihin
jaka valtsemallasi uralla.
hienot hurmurit.
Kauniita kuvia ,onnistuneita otoksia talven pikku
pörhistelijöistä.
Pakkasen taide on upeaa!
Talitiainen lämmittelee varpaitaan ruokailun lomassa.Hyvä on olla ruokaa tarpeeksi.
Huhhuh… Seija, Aino, Kimmo, Leena, Kalevi, toinen Aino ja Eila, kaikille tasapuolisesti kiitokset myönteisestä palautteesta! Leenalle: olen vähän laiska osallistumaan kilpailuihin. Mieluiten vain kulkisin ja kuvaisin.
Ihania! Nuo kaksi ensimmäistä, sekä kaikkein viimeinen kuva ovat jotenkin niin hellyyttäviä, kun pienokainen istuu ihan oksan päässä
Ovat ihania, ihan samaa mieltä. Kiitos, Marika, sinullekin kommentista.
kylläpä olit löytänyt ihania kuvattavia. Ja talvikin on hienoa aikaa kuvattavaksi. Tsemppiä edelleen!
Näitä näkee onneksi ihan joka päivä kotipihalla. Ruoka on kelvannut syksystä saakka heille mainiosti. Kevätääniä päästelevät jo iloisesti räntäsateessa. Talitintitkin harjoittelevat jo ponnekkaasti titityytä, tityytä, tittityytä…. Kiitos, Kyllikki.