Näiden kasvien kasvaminen vaatii kylmyyttä, lämpö on niille myrkkyä.
Vielä eilen kasvusto oli näin rehevää.
Väreissäkin oli valinnanvaraa.
Jääkukat kasvavat yleensä salaa yön pimeydessä.
Aamulla voikin sitten vilkutella pihan puille.
Talviset hattivatitkin tarvisevat pakkasta syntyäkseen.
Tänään kaikki oli mennyttä.
 | irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | uuvana artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | KooTee artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | aimarii artikkeliin Melkein kevät! |
 | Ina artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | Tarja artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | Amalia artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
Sinulla on huippuhienot kylmänkukat
Uskomattoman kauniita, etenkin kolmas kuva on kuin satumetsästä!
Kyllä pakkanen hienosti taituroi kun on sopivat olosuhteet. Kyllä nuo kidemetsät ja puut ovat satumaisen upeita.
Aimarii, Elisa ja Pehmyt piirto, yhden ainoan päivän nämä kukat olivat ilonani. Aurinko mokoma tappoi ne tänään. Aikansa kutakin.
No huh, mitä luonnon taidokkuutta!
Oikein hienoja jääkukkia ja lintuja alempana.
Lepis ja Taija, kiitos. Kyllä luonto osaa.
Kauniita ovat nämä jääkukat.
Ikkunaremontin jälkeen niitä ei ole näkynyt ikkunassani, kuten ennen sitä. Vahinko siis tavallaan.
Nämä ovat niitä vanhan vetoisan talon hyviä puolia.
Tuollaisia jääkukkia ei enää niin paljoa näe kuin lapsuuden aikana, kauniin herkkiä ovat.
Pakkasesta on jotain iloakin, kun noin kauniita sulkasaniaisia on kasvanut. Ihmeellistä! Satumainen valo vielä takana, niin tuntee olevansa Liisa ihmemaassa.
Tia, ihan normaaleja olivat nämä jääkukat ennen vanhaan. Olisi varmaan ikkunaremontti paikallaan.
Uunas, mistähän johtuu, että metsässä kulkiessani lauleskelen itsekseni monasti tuo laulua “Oi Liisa kerrohan, kuinka sä löysit ihmemaan…” Vanhassa metsässä tuntee yleensä olevansa Liisa ihmemaassa, sellaiseen harvinaiseen paikkaan kun harvemmin pääsee.
Voi kun ihania kuvia jääkukista!
Kyllä ne ovatkin todella kauniita, ja harvoin niitä enää missään näkeekään.
Mä tykkäsin viidennestä kuvasta eniten, siinä kivasti valo tuli takaa.
Kaikki olivat kuitenkin kauniita!
Nämä ihmeet häviävät yhtä nopeasti kuin tulevatkin, syntyvät yöllä, katoavat päivällä. Kiitos, harakka.
Uskomattoman hienoja kuvia ja mielenkiintoinen ilmiö. Kiteytyminen on kaunista – joskus ajatuksenkin kiteytyminen. Ihmeellistä, miten moneksi pelkästä vedestä voi olla – niin yksinkertaisesta molekyylistä.
Niinpä. Ja aina nämä ovat erilaisia. Olisi mielenkiintoista joskus tavata “taiteilijat” itse teossa. Kiitos, Ina.
Kauniit kiteet, onneksi jäi kuvat muistoksi.
Tällainen vaihtuva kidenäyttely ikkunoissa on ihan kiva.
Taidetta parhaimmillaan. Mitenkähän ne kaikki hienot yksityikohdat syntyy pakkasen vaikutuksesta.
Nämä jääkukat ovat joka kerta syntyessään erilaisia. Olisi joskus mielenkiintoista olla seuraamaassa niiden syntymistä, vaikka kuvata tapahtumaa tietyin väliajoin. Kiitos kommentistasi.