Vielä kolmisen kuukautta pitää jaksaa nukkua, sitten pääsee taas uimaan.
Vanhus.
Porttivahti.
Eläkeläinen.
Suvikin näkee jo unia suvesta.
Päiväkävelyllä pieni silmä näkee monenlaisia ihmeitä, ehkeivät ihan luonnonihmeitä nämä, mutta luonnonhelmassa kuitenkin.
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| uuvana artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| KooTee artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| aimarii artikkeliin Melkein kevät! | |
| Ina artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| Tarja artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| Amalia artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
irmankuvia@gmail.com
muistuttaa itseään kuvaansa enemmän
(Juice Leskinen: Iltaisin, kun veneet tulevat kotiin)Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Ja Mömmömyyrän möksis on
kuin kömpiminen loputon:
On käytävää, on mentävää,
on tultavaa, on oltavaa,
on myyränkolo ja myyränolo.
Ja eipä olla möksiskään
vaikkei paljon nähdäkäään.
Ei olla möksiskään.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?
Mikä tuolla pilkistää?
Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Yö hiipii sukkasillaan
varpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
se tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)

Pidä blogia WordPress.comissa.
Teeman Vigilance on tehnyt The Theme Foundry. Blogissa käytetyt kirjasimet.





Mahtavat kuorrutukset nämä vielä nukkuvat ovat saaneet ylleen! Pitkä on vielä sinne kesään matka, mutta perillepääsyhän ei ollutkaan se itseisarvo, vaan matka, josta nauttia
Onhan tuota vielä aikaa kesään, mutta tuskin näillä minnekään kiire on.
Vanhuksessa on tyyliä!
Eikös kaikissa vanhuksissa ole ajan patinoimaa tyylikkyyttä…
Rauhallista talvipeittaan alla on olla, nyt meillä tulee kosteaa tihkua.
Märkä olo tulee kohta näillekin. Samantapaista on täälläkin.
Jestas, jättää nyt moottorisaha ulos lumen alle.
Sahan päällä lumen alla piilossa on myös matkaradio… antenni vaan näkyy. Jospa ovat jo eläkkeellä nekin.
Suomen luonto on niiiin monimuotoinen.
Hyvää viikonloppua!
Niinpä on, Liisa. Tällaisia harvinaisuuksiakin silloin tällöin tapaa. Kiitos samoin!
Hauskasti nukkuvat hekin lumen alla. Moottorisahaankin tulee syvyyttä kun se on tuossa kuosissa.
Itse juuri viikonloppuna ajattelin, että onkohan se rikos kun päähän tuli lumen peittelemää hakkuuaukeaa katsellessa ajatus että sehä näyttää joka kauniilta. Toista tietysti sitten kun lumet sulavat… Mutta jotain surullista kauneutta ja jollakin tapaa pikkuisen haikeaa on siinä, miten pehmeä lumi saa peittelemällä rumankin näyttämään kauniilta.
Ihan samaa joskus parhaimpien pakkasten aikaan tuumailin aukkoja katsellessani: kaunista lumimaisemaa, joka keväällä paljastuu petokseksi… Suomalainen metsän”hoito” nykyään = metsä hoidetaan pois maisemasta.
Ja hyvin on tuossa “hoidossa” onistuttukin.
Toinen mitä viikonloppuna taas tuli huomioitua, oli miten ovelasti aukot “naamioidaan”: teitä ajelevat turistit voivat ihastella että ai kun on ihanaa, metsiä joka puolella – vaan pelkät fasaditha siellä on, peltojen ja järvien ja muiden aukeiden reunoilla. Vaan kun jalkautuu ja menee fasadin taakse kurkaamaan, niin siellä alkaa ihan toisennäköinen sotatanner.
Juuri Voima’lehdestä luin, miten kysyttäessä “paljonko suome metsistä on luonnontilassa?” moni suomalainen arvelee että jopa 60%. Sekin osoittaa, miten hyvin kaikki hävitys on saatu salattua, pidettyä piilossa. Oikea vastaushan on esim. Etelä-Suomessa n. 1%.
Tuon saman fasadijutun huomaan ihan päivittäin täällä. Ihan rantoja myötenhän ei saakaan hakata, lain mukaan niille on jätettävä pieni kaistale puita. Varmaan nekin olisi muuten jo perattu, ellei olisi kielletty. Usein myös teiden varteen jätetään hämäyksen vuoksi puita, että nopeasti autolla ajaessa ei tajua, että siellä takana on tyhjää. Tämä hävitys näkyy muuten hyvin Googlen tienäkymiä selatessa, siinähän “auton” voi pysäyttää ja kameraa pystyy kääntämään eri puolille. Karmeita näkymiä löytyy joka puolelta, varsinkin kun kuvaukset on tehty paljolti keväällä ja alkukesällä.
Liian ruusuinen kuva on suomalaisilla metsiemme tilasta. Laillistettua luonnon hävitystä on nykyinen metsän”hoito”. Eihän siinä hävitetä pelkästään puita, vaan myös muu kasvusto kärsii. Sitten vielä kaivetaan juurakot ylös ja kuljetetaan pois. Maapohja köyhtyy, sienirihmastot näivettyvät, mustikka häviää, eläimille ei löydy pesäpaikkoja… Sitten yritetään tehokasvatetuilla puuntaimilla kasvattaa tilalle puupeltoa, joka vuosikymmeniä kituu heinikossa ja vatukossa.