Vielä kolmisen kuukautta pitää jaksaa nukkua, sitten pääsee taas uimaan.
Vanhus.
Porttivahti.
Eläkeläinen.
Suvikin näkee jo unia suvesta.
Päiväkävelyllä pieni silmä näkee monenlaisia ihmeitä, ehkeivät ihan luonnonihmeitä nämä, mutta luonnonhelmassa kuitenkin.
 | irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | uuvana artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | KooTee artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | aimarii artikkeliin Melkein kevät! |
 | Ina artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | Tarja artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | Amalia artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
Mahtavat kuorrutukset nämä vielä nukkuvat ovat saaneet ylleen! Pitkä on vielä sinne kesään matka, mutta perillepääsyhän ei ollutkaan se itseisarvo, vaan matka, josta nauttia
Onhan tuota vielä aikaa kesään, mutta tuskin näillä minnekään kiire on.
Vanhuksessa on tyyliä!
Eikös kaikissa vanhuksissa ole ajan patinoimaa tyylikkyyttä…
Rauhallista talvipeittaan alla on olla, nyt meillä tulee kosteaa tihkua.
Märkä olo tulee kohta näillekin. Samantapaista on täälläkin.
Jestas, jättää nyt moottorisaha ulos lumen alle.
Sahan päällä lumen alla piilossa on myös matkaradio… antenni vaan näkyy. Jospa ovat jo eläkkeellä nekin.
Suomen luonto on niiiin monimuotoinen.
Hyvää viikonloppua!
Niinpä on, Liisa. Tällaisia harvinaisuuksiakin silloin tällöin tapaa. Kiitos samoin!
Hauskasti nukkuvat hekin lumen alla. Moottorisahaankin tulee syvyyttä kun se on tuossa kuosissa.
Itse juuri viikonloppuna ajattelin, että onkohan se rikos kun päähän tuli lumen peittelemää hakkuuaukeaa katsellessa ajatus että sehä näyttää joka kauniilta. Toista tietysti sitten kun lumet sulavat… Mutta jotain surullista kauneutta ja jollakin tapaa pikkuisen haikeaa on siinä, miten pehmeä lumi saa peittelemällä rumankin näyttämään kauniilta.
Ihan samaa joskus parhaimpien pakkasten aikaan tuumailin aukkoja katsellessani: kaunista lumimaisemaa, joka keväällä paljastuu petokseksi… Suomalainen metsän”hoito” nykyään = metsä hoidetaan pois maisemasta.
Ja hyvin on tuossa “hoidossa” onistuttukin.
Toinen mitä viikonloppuna taas tuli huomioitua, oli miten ovelasti aukot “naamioidaan”: teitä ajelevat turistit voivat ihastella että ai kun on ihanaa, metsiä joka puolella – vaan pelkät fasaditha siellä on, peltojen ja järvien ja muiden aukeiden reunoilla. Vaan kun jalkautuu ja menee fasadin taakse kurkaamaan, niin siellä alkaa ihan toisennäköinen sotatanner.
Juuri Voima’lehdestä luin, miten kysyttäessä “paljonko suome metsistä on luonnontilassa?” moni suomalainen arvelee että jopa 60%. Sekin osoittaa, miten hyvin kaikki hävitys on saatu salattua, pidettyä piilossa. Oikea vastaushan on esim. Etelä-Suomessa n. 1%.
Tuon saman fasadijutun huomaan ihan päivittäin täällä. Ihan rantoja myötenhän ei saakaan hakata, lain mukaan niille on jätettävä pieni kaistale puita. Varmaan nekin olisi muuten jo perattu, ellei olisi kielletty. Usein myös teiden varteen jätetään hämäyksen vuoksi puita, että nopeasti autolla ajaessa ei tajua, että siellä takana on tyhjää. Tämä hävitys näkyy muuten hyvin Googlen tienäkymiä selatessa, siinähän “auton” voi pysäyttää ja kameraa pystyy kääntämään eri puolille. Karmeita näkymiä löytyy joka puolelta, varsinkin kun kuvaukset on tehty paljolti keväällä ja alkukesällä.
Liian ruusuinen kuva on suomalaisilla metsiemme tilasta. Laillistettua luonnon hävitystä on nykyinen metsän”hoito”. Eihän siinä hävitetä pelkästään puita, vaan myös muu kasvusto kärsii. Sitten vielä kaivetaan juurakot ylös ja kuljetetaan pois. Maapohja köyhtyy, sienirihmastot näivettyvät, mustikka häviää, eläimille ei löydy pesäpaikkoja… Sitten yritetään tehokasvatetuilla puuntaimilla kasvattaa tilalle puupeltoa, joka vuosikymmeniä kituu heinikossa ja vatukossa.