Peippojen sukukokous
27.02.2010
Suvun patriarkka on kutsunut kaikki peippoihin lukeutuvat koolle ruokapatojen ääreen.
Viittisköhän mennä. No, onhan siellä kuitenkin ruokaa…
Voihan siellä tietysti olla tyttöjäkin… Viisainta käydä vilkaisemassa tilanne.
Tarjoilu ainakin pelaa.
Parasta mennä tarkistamaan, mistä on kysymys. Peippoihinhan minäkin kuulun.
Täällä näkyy olevan jo muitakin. Syöminen taitaakin olla kokoontumisen pääasia.
Istumapaikkoja on vielä vapaana.
Vai että kokous. Aina nuo punaiset on pullistelemassa ja määräilemässä.
Tarkkailenpa tilannetta tästä vähän syrjemmältä.
Olisikohan salainen agentti… tai sitten paikallisen aviisin tutkiva journalisti. Peippojen sukuun ei ainakaan kuulu tämä sirkuttaja.
29 kommenttia
jätä yksi →
Olen käynyt blogissasi aika usein katsomassa hämmästyttävän ihanaia luontokuviasi. Varsinkin kaikki nämä lintukuvat ovat mieleeni.
Mukavaa nähdä myös sieltä Tyyrinvirralta ja Nokisenkoskelta otettuja kuvia ovat tuttuja paikkoja minullekkin.
Huikean kauniit puitteet sukukokoukselle, johon näyttää olevan hyvä osaanotto.
Täällä meni kelit plussaksi ja lisää lunta tiedossa.
Hei Tarja. Kiva kun ilmoittauduit. Nokisella ja Tyyrinvirralla pitää aika ajoin piipahtaa täältä naapurikunnan alueelta. Täällä kun ei noita virtapaikkoja ole. Kiitos kommentistasi.
Aimarii, kuvat otettu pari päivää sitten. Tänään on jo pilvistä ja nollaa lähestyy mittari täälläkin, aste tai pari on vielä pakkasen puolella.
Ihana tarina..kyllä varmaan oli joku toimittaja tuo alimmainen
Erityisen mukavia nuo kuvat, jossa linnut ovat eri asennoissa kuin istumassa oksalla. Hienoja toki ovat nekin.
Kiitos, Elisa. Moninaiset ovat tirppojenkin ilmeet ja asennot.
Kuten kaikissa suvuissa, tässäkin näyttää olevan monenlaisia jäseniä. Toiset rohkeita, toiset varovaisia. Kuvista voi sanoa vain yhtä: kaikki hienoja ja hauskoja
Ai punatulkkukin kuuluu peippoihin, ahaa, oppia ikä kaikki, kiitos!
Niinpä, monenlaista porukkaa mahtuu peippojen sukuun, sitä peruspeippoa saa pian alkaa odotella tännekin. Kiitos, Uunas.
Voi vautsi, m itkä kuvat taas!
Niin todella hienot, ja selkeät ja terävät!
Viides ja kuudes kuvat niin mahtavat, että täällä ihanvihreenä kateudesta oon!!
Ja viimeinen kuva myös, ihana lumimajamies siellä istuukin!
Kaiki olivat todela hienoja kuvia, en oikein osaa mitään sanoa, kun ihmettelen vaan näitä huikeen hienoja kuvisasi!!
Harakka, kiitokset ylitsevuotavista sanoistasi. Hieno aurinkoinen sää kuvanottopäivänä joku päivä sitten auttoi ratkaisevasti kuvien ottamisessa. Kuvauskohteetkin ovat herkullisia.
Kauniita kuvia, kauniita lintuja ja mukavia tilanteita. Varsinkin kolmanneksi viimeisessä urpiaiskuvassa on tosi kaunis taustakin.
Kiitos, häivähdys. Tilanteet muuttuvat jatkuvasti näiden touhuissa. Helposti siinä saisi päivän vierähtämään kuvaillessa.
Olen harakan kanssa samaa mieltä ja minä oon vieläkin viehreämpi….siis kateudesta
Täällähän käy nyt viherpiipertäjiä jatkuvalla syötöllä. Turhaan olette kateellisia, olenhan minä teidän kuvianne nähnyt… Kiitos, Heli.
Hauskoja peippo kuvia ja opettavainen kuvasarja. Onhan tässä hieman koossa eroja, kun ajattelee punatulkkua ja tuota urpiaista.
Pehmyt piirto, onhan urpiainen tosiaan aika pikkuinen piipertäjä punatulkkuun ja viherpeippoon verrattuna.
Kyllä se aurinko tuo värit ja pilvet vie ne. Punatulkulla höyhenasu on jo mallissaan. Koskella olen kuunnellut outoja linnun ääni: huilumainen punatulkun vislaus ja sitten ritinää ja rätinää päälle. Äänen aiheuttajaksi selvisi toissa päivänä punatulkku. Täällä kylillä punatulkut eivät sillai rutise – räksätä. Tämä oli yksinäinen uros, että liittyiskö se jotenkin parin hakuun?!??
Kovasti ovat jo muutkin tirpat alkaneet kokeilla keväisiä säveliä. Ja käpytikan pärryytystä kuului tänään. Mutta kuvailemaan ei ole tänään ollut mitään vetoa…
Hieno on päivä kokoontumiselle ja aina joku utelias pitää joukossa olla. Meilläkin plussaa on ollut ei aurinkoa näkynyt vaan räntää räpännyt.
Harmaa plussa-asteinen päivä oli tänään täälläkin. Mutta vielä jokunen päivä sitten näytti tällaiselta.
AI kun komeita värejä.
Tuo “syöksypommittaja”kuva on hieno! Sinä sitten onnistut nappaamaan linnuista noita kuvia, tikankinhan joki aika sitten sait napatuksi samassa puuhassa.
Niinkuin juuri ATToivasen blogissa sanoin, viherpeippo ovat itselle muuttuneet harvinaisemmaksi herkuksi. Aina ihastelenkin niitä sinun kuvissasi. Toivottavasti se sama tauti joka on vienyt kannat Länsi-Suomesta ja osast etelää ei leviäisi sinnekin.
Kun paljon räpsii, osuu sinne jokin sattumakin joukkoon. Viherpeippoja on koko talven ollut täällä usean kymmenen kappaleen parvina. Ihan terveiltä näyttävät. Luulisi näiden tämän talven pakkasten tappaneen jo kaikki taudinaiheuttajat. Kiitos kommenteistasi, uuvana.
Hienoja kuvia jälleen ja mukavia, kuviin hyvin sopivia, kuvatekstejä
Äh – miksi täällä päin ei näy noita lintuja ollenkaan, punatulkkujakaan ei ole näkynyt yhtään, noista muista hienoista linnuista puhumattakaan. Hieman kateellinen olen
Samaa ovat monet muutkin “etelän ihmiset” valittaneet, ei urpiaisia, ei punatulkkuja. Nämä käyvät ihan säännöllisesti ruokintapaikallani, onhan niitä vielä muitakin. Eikä niitä malta olla kuvaamatta. Älä ole kade, sinne tulevat ensimmäisinä muuttolinnut…
No totta, Irma, tänne – tai oikeastaan hiukan etelämmäksi – tulevat muuttolinnut ensimmäisenä. Pääseehän tästä suht’kot helposti ainakin viikonloppuisin autolla körötellen niitä etsimään ja kuvamaaan. Tällä seudulla en niitä niin tiedä olevan ja minulle kyllä kelpaisi vallan mainiosti kuvat urpiaisista ja tikleistä, joita en ole koskaan vielä onnistunut livenä näkemään saatikka kuvaamaan. No ehkä joskus vielä
Kyllä nuo pulleat punatulkut ja ja pörheät keltasirkut olisivat myös kivaa kuvattavaa… No niidenkin aika tulee varmaan joskus… siis hakeutunevat kameran etsimeeni
Eihän näitä kyllästy katselemaan, vaikka päivittäin näkisikin. Tikliä en ole minäkään koskaan nähnyt.
Sydän aina pakahtuu kaikesta kauneudesta, mitä sinä saat kamerallasi tallennettua!
Aivan upeita!
Kiitos, Hanna, jälleen positiivisesta palautteestasi.
Nuo punaiset on peikosta somia. Niistä jää ilmaan sellainen hiano viiru.
Somiahan nämä kaikki ovat. Peikonsilmillä katsottuna saattaa viirujakin ilmaan jäädä…