Hihii! Vihdoinkin päästiin täältä lumen alta aurinkoon.
Torvijäkälien esiintulo oli odotettu tapahtuma.
Sammalien myös.
Katoavaa taidetta.
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| uuvana artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| KooTee artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| aimarii artikkeliin Melkein kevät! | |
| Ina artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| Tarja artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| Amalia artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
irmankuvia@gmail.com
muistuttaa itseään kuvaansa enemmän
(Juice Leskinen: Iltaisin, kun veneet tulevat kotiin)Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Ja Mömmömyyrän möksis on
kuin kömpiminen loputon:
On käytävää, on mentävää,
on tultavaa, on oltavaa,
on myyränkolo ja myyränolo.
Ja eipä olla möksiskään
vaikkei paljon nähdäkäään.
Ei olla möksiskään.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?
Mikä tuolla pilkistää?
Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Yö hiipii sukkasillaan
varpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
se tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)

Pidä blogia WordPress.comissa.
Teeman Vigilance on tehnyt The Theme Foundry. Blogissa käytetyt kirjasimet.




Joko ne nyt saapuvat! Iiiihanaa! Tänään meidän kulmilla taisi tulla takapakkia, lunta pyryttää ja kovaa.
Lämpimällä paikalla auringossa olevan ison kiven kyljessä oli pienenpieni kolo lumen keskellä. Sieltä nämä pienokaiset kurkistelivat tänään. Siitä se alkaa. On näitä jo odotettukin. Meillä oli tänään hieno aurinkoinen kevätpäivä.
Ihana tuo ensimmäinen kuva, jossa torvijäkälä on saanut päähänsä valaisevan pisaran. Ja miten freesiltä kaikki näyttävät, vaikka ovat olleet kylmissään pitkän talven, näitä ei taida vilu pahemmin haitata.
Nyt sitten pääset makroileen, kun nämä kaverit ovat tulleet esiin ja kuinka nopeasti kuitenkin kaikki käy. Se on yksi humpsaus, kun lumi katoaa ja sieltä pilkistetään eläämää täynnä.
Kyllä se nyt täytyy kaikkien myöntää, se on kevät, vaikka väliin tulisi lunta ja rakeita, mutta sehän kuuluu meidän kevääseen.
Taitavat nämä tosiaan vaan jatkaa siitä, mihin syksyllä jäivät. Hyvähän siellä paksun lumikerroksen alla on ollutkin talvea viettää. Nopeasti sulaa näköjään lumi sopivalta paikalta, minne eteläaurinko paistaa. Yön ja päivän lämpötilaerot ovat nyt huikeita, viime yönä oli vielä 25 astetta pakkasta.
Ai mikä salaperäinen kristallipallo tuossa ensimmäisessä kuvassa. Siihen kun katsoo niin siellä näkee kevään salaisuuden…
Toisessa kuvassa näyttää kuin oikeanpuoleinen jäkälä voimailisi ja nostaisi lunta yhdellä kädellä – näin se vaan käy, heitellään lumet pois tieltä, täältä tullaan!
Aivan ihanat otokset.
Sinäpä osaat katsoa aina asioita kiintoisalla tavalla… Kiitos, uuvana.
Sinähän olet saanut tilanteen näyttämään varsin valoisalta. Parasta olla katsomatta ikkunasta, niin voi ainakin kuvitella, että on kevät. Liipasinsormeasi onkin varmaan syyhyttänyt koko talven päästä kuvaamaan pikkuväkeä ;D.
Täytyy myöntää, että syyhynnyt on… Ja tästä eteenpäin vaan pahenee, kun tietää kaikkea mielenkiintoista paljastuvan lumen alta ja töissä alkaa kiireisimmät ajat eikä sitä kaikkea ehdi kuvaamaan.
Aivan vastustamattomat kuvat, ihanat! Vaikea kuvitella vielä noin pitkälle hangen alle, mutta uskottavahan se on.. tämä sitä kevättä sitten on. Juhlathan siellä selvästikin on menossa, varmastikin kevään kunniaksi. Nyt ei voi toivoaan heittää, sillä kyllä se kevät jonnekin on jo saapunut!
Kevät on, usko pois. Pieninä pälvinä se alkaa jo näkyä. Päivä päivältä enemmän. Kiitos, Elisa.
Ihanaa nähdä taas torvijäkäliä. Meillä on vielä kilometri lunta, mutta pian alkaa kevätjuhlat meille kuvaajille täälläkin. Ihania nämä lähikuvat, vielä on makro hankkimatta, mutta voinhan käydä täällä
On sitä lunta täälläkin ihan riittävästi, lisääntynyt on vaan viime päivinä. Mutta toisaalta ilmestyy jo sulia paikkoja kivien kylkiin, kuten tässä. Makromaailma kiehtovaa lilliputtien valtakuntaa.
Onpa iloisen näköistä sakkia. Voisi olla vaikka lastenkirjan kuvitusta!
Kukapa ei näyttäisi iloista naamaa, kun lumi sulaa ja aurinko paistaa!
Sä olet jo näitä pikkurillejä löytänyt.
Ei täällä pääse edes metsään, kun lunta on niin paljon, että jää vielä sinne upoksiin!
Mutta upeat kuvat olet saanut!
Lumikengillä kävin metsässä, valmiiksi tampattua reittiä myöten. Sitten tuli tämä kivi vastaan eikä ohi päässyt, ennen kuin oli kuvat räpsitty.