Elämää hankikorrina
Elämä nymfinä on ohi. Muistona siitä toukkanahka kosken rantalumella. Johan tuota toukkaelämää kosken pohjassa vuoden kestikin. Nahkaakin piti uusia toistakymmentä kertaa.
Uusi elämä koskikorentona alkaa. Siivet pitää ensin saada kuntoon. Kestää tovin pumpata kudosnesteitä siipisuoniin.
Kyllä tämä tästä…
Noniin, nyt kohti uusia seikkailuja!
Johonkin minun piti päästä…
Tämä vaikuttaa oikealta suunnalta.
Jospa oikaisisi tuosta vähän…
Onpas tämä nyt tehty hankalaksi.
Vielä vähän…
Valoa kohtihan sitä piti pyrkiä.
Huhhuh. Entäs sitten?
Muisti palailee pätkittäin. Näinhän se olikin: puuhun!
Kun vielä muistaisi, mitä varten…
Niipä tietysti. Syömään. On jäkälää ja muutakin herkkua tällä lepällä. Täällä meneekin jonkin aikaa, ennen kuin…
Tarina jatkuu myöhemmin – tai sitten ei.
Voi jos koulussakin näin havainnollisesti ja kauniilla kuvilla opetettaisiin biologiaa, maantietoa ym niin ihan varmaan kiinnostus olisi eri luokkaa!
Hienosti taltioitu sarja, aurinkoista pakkaskeskiviikkoa!
Kiitos, Elisa. Satuinpa sopivasti koskelle, koskikorentojen kuoriutuminen lienee ohi parissa päivässä.
Kaunis kuvakertomus koskikorennon “ylösnousemuksesta”. Opettavaisia kuvauksia sinulla ja nyt pääsemme, kevään ja kesän aikana, seuraamaan monenlaisten pikkuisten elämää. Näiden kuvien ansiosta ainakin oma tietouteni “alamaailmasta” kasvaa suunnattomasti.
Kiitos, Pehmyt piirto. Pienten maailma jaksaa aina kiehtoa, jolloin tulee kaiveltua tietoa niiden elämästä. Voi olla, että työpaikan kevätkiireiden vuoksi kuvaukset pian vähenevät. Mutta kesä ja kärpäset on tulossa…
Aivan mahtava sarja!
menikö kauan, kun seurasit ja kuvasit korennot siipien suoristamista?
Vähän fuskasin tuossa siipien oikomisen odotuksessa. Kuvasin useampaa korria, joista koostin tämä sarjan. Kiitos, aimarii.
… ennen kuin joku tulee ja syö minut. Masentavaa, mutta tärkeää ravintoahan nuo ovat monelle tähän aikaan, kun hyönteisravintoa ei muutan ole saatavilla.
Niinpä. Mutta kyllä sieltä aina osa selviytyykin jatkamaan elämää. Kaipa tuo “hävikki” on otettu huomioon lisääntymismääriä suunniteltaessa.
No niin, kevät tulee, kun täältä rupeaa löytymään näitä IHANIA ÖTTIÄISKUVIA
Eihän öttiäisiä malta olla kuvaamatta, Hanna.
Luonnon pieniä ihmeitä kauniina kuvasarjana. Aivan mielettömän upeaa, ja tämä koskee ihan kaikkia kuviasi.
Hienoa, että kuvaat ja tuot esiin näitä luonnon pieniä ihmeitä joita kaikki näemme, mutta huomaammeko. Kuvasi auttavat toisiakin kulkijoita toivottavasti huomioimaan tarkemmin ympäristöään.
Kiitos kauniista sanoistasi, Tiitsa.
Aivan uskomaton tarina, ja vielä tosikin
Nyt kun olen nähnyt koskikaran, näen varmaan seuraavaksi näitä koskikorentoja. En ole edes tiennyt näitä olevan olemassakaan, ennen kuin sinun ATT:n blogeissa olen nähnyt. Etteikö siis blogggailu olisi opettavaista??? Kiitos!
Totuus on taruakin ihmeellisempää, Uuna. Ja mitä kaikkea luonnossa tapahtuukaan, mitä emme pääse kuvaamaan. Paljon mielenkiintoista tutkittavaa löytyy jatkuvasti. Toivottavasti sinulla tärppää koskikorentojen bongauksessa, näillä on nimittäin ihan omat aikataulunsa…
Voi jestas sentään, kun hieno kuvasarja, aivan mahtava!
Olen joskus nähnyt tollasen, ja ihmettelin, mikä mahtaa olla!
No nyt tiedän senkin, ja senkin vielä, miten se on tähän maailmaan tullut!
Kiitos sun hienon opetuksen!
Ihmettelen minäkin näitä edelleen, vaikka monena keväänä samaa näytelmää olen tarkkaillut. Toivottavasti en koskaan lakkaa ihmettelemästä mitään luonnonilmiöitä. Kiitos, harakka.
Noita on kuulema ainakin 33 erilajia Suomessa. Ne kuoriutuu eri aikoihin. Kesällä viimeiset. Kyllä mä odotan suurempaa ryntäystä vielä. Viime vuonna oli jään reunalla napsimassa kymmenkunta varista ja muita lintuja. Tänään oli vasta kaksi varista.
Nämä hankikorrit lienevät ensimmäisinä kuoriutuvia. Nokisellekin alkaa yhdessä näiden kuoriutumisen kanssa yleensä ilmaantua myös perhokalastajia…
No, on se aikamoinen prosessi hänenkin elämänalku =)
Ei kai se maailmaantulo ihan helppoa kenelläkään ole.
Kovaa on elämä ötökälläkin. VArsin hellyttäväss mutrussa oli toisen siivet tullessaan kylmään maailmaan.
Kovaa on, mutta niin mielenkiintoista.
Hauska! nauratti lukiessa ja ötökkää seuratessa. Kiitos piristyksestä!
Ole hyvä vaan, sasaliini. Naurua mahtuu maailmaan.
Blogissani on tunnustus sinulle , käypäs kurkkaamassa jos kiinnostaa
Kiitos, Elisa!