Aurinkolettuja
25.03.2010
Nyt kaikki lettukesteille!
Sokuria päällä, nam.
Hyvin paistuvat näillä keleillä.
Letuissa reunat on aina parhaita.
Kärähtäneitä.
Koko pannullinen kärähtäneitä.
Lisää röpöskäreunoja.
Näitähän riittää.
Kaikkien piti tietysti päästä kuvaan.
Minkäs teit, kuvattava oli.
Saaren rannassa onkin hyvä paistatella.
Vähän on taikina roiskunut välillä, mutta haitanneeko tuo mittään…
Kaikille riittää.
Jos loppuu, paistetaan lisää.
26 kommenttia
jätä yksi →
Jopas Irma letut paistoi. Pikku-letut kasvoi vähitellen isoiksi räiskäleiksi ja lopulta valloittivat koko puun.
Hieno postaus ja hauskasti keksitty, lettukestit.
Haavanrunko on kyllä kaunis, tuo salmiakki kuviointi on aina viehättänyt samoin nämä ihanat auringon väriset lettuset.
Luin juuri Suomen puut ja pensaat -kirjasta, että haavan kuorella on korkea pH-arvo, joten monet jäkälälajit viihtyvät sillä hyvin. Tämä keltajäkälä on tietysti näkyvin, mutta kun tarkkaan tutkii, löytyy sieltä monenmoista muutakin. Myös erilaiset kuviot ovat mielenkiintoisia. Kiitos kommentistasi, Pehmyt piirto.
Upea kuvasarja lempiaiheesta! Ja mikä keltaisen sävy ja haavan rosoinen pinta – ymmärrän hyvin ettei siitä ihan yhdellä kuvalla selvitty. Kyllä se kevät taitaa sittenkin tulla.
Harmitti vähän, kun jalusta jäi matkasta pois. Makrokuviin olisin sitä kaivannut… Mutta tuskin nuo heti karkaavat, ehtii niitä vielä makroillakin. Kiitos, Taina.
Maukkaan näköisiä räiskäleitä ;D Upeasti kuvattu!
Kiitos, marjukka.
Kiitoksia, näitä lettuja pasaa maistaa!
Ole hyvä vaan!
Kävin aamupalalla.
Kiitos käynnistä, Liisa.
Värikkäitä ja maistuvia kuvia. Hyvin olet saanut tarkennettua, minä yritin samoja jäkäliä kuvata viime kesänä huonoin tuloksin.
Nytkin olisi pitänyt olla jalusta mukana. Noihin makrokuviin en ole ihan tyytyväinen, mutta milloinkas sitä olisi… Kiiots, Manteli.
Näihin lettukesteihin olikin mukava osallistua
Kiitos!
Kiva kun kävit, Hanna.
Nuo keltaiset letut näkyvät kauaksi niin keltaisia ovat, viime talvena kävelyreissullani myös samanmoisia löysin.
Paljon niitä olikin sinulla siellä kuvattavaksi.
Joka kevät tekee näitä mieli kuvata, kun loistavat auringossa. Uuden kuvattavan odotuksessa…
Haapa on kiehtova puu. Mielellään kuuntelee sen sointia, kun pieni tuulenviri on ilmassa ja puun lehdet helisevät.
Ja sitten nämä yksityiskohdat rungolla, ymmärrän, et voinut olla kuvaamatta.
Haapa on komea puu joka vuodenaikana. Syksyllä on taas pakko kuvata lehtien ruskaa. Lehtien ääni kuuluu erottamattomasti haavan olemukseen.
Voi ihanaa, näistä letuista mä tykkään!
Näitä söis ja katselis vaikka kuinka kauan!
Niissä olikin hienoja muotoja ja huomasin myös, että puussakin oli erikoisen näköisiä muotoja, kuin tähtiä!
Hienot kuvat ja kivasti kerrottu!
Haapaan tulee vanhetessaan mielenkiintoisia kuvioita kuoreen ja jäkälätkin lisääntyvät. Nuori haapahan on aika sileä. Kiitos, harakka.
Kaunis on tuo haavan runko, siinä on niin paljon eri elementtejä. Letutkin näyttävät herkullisilta
Ja nuo ruskeathan voisivat olla kaakaolettuja?
Meillä on pihatiellä haapoja ja se havina kuuluu haapaan kuin nenä päähän. Kesällä tie kunnostetaan, ja saapa nähdä joutuuko haavat poistolistalle – jos joutuu niin muutama istutetaan ihan varmasti toiseen paikkaan!
Kaakaolettuja, kuulostaa hyvältä. Suklaata minäkin ajattelin, jostain syystä… Jos ne haavat siitä kaadetaan, tuskin teidän tarvitsee uusia istuttaa, ne nimittäin vesovat hurjasti. Voihan siitä sitten irroittaa jonkun ja siirtää parempaan paikkaan.
Aivan uskomaton kokonaisuus, wau! Tykkäsin niistä vähän kärähtäneistäkin, upean näköisiä. Hienoa kun koko ajan näkökulma laajeni ja laajeni
Olisikohan nuo kärähtäneet valkolaakajäkälää. En oikein ole näihin jäkäliin perehtynyt, mutta kotelomaljat niillä ainakin on herkullisen näköisiä… Kiitos, Uuna.
Aaah, haapaleisia lettusia! Ensimmäisestä kuvasta ajattelin jo, että olet liittynyt keittiömarkroilijoiden seuraan
On se komea puu!
Minuahan ei sitten millään saisi makroilemaan keittiössä. Tai juu, kyllä saisi, jos siellä vilistäisi jokin kiehtova öttiäinen… Mutta haapa on komea puu.