Aamunvirkut
Hyvää huomenta! Onpa mukava olla taas kotijärvellä, onneksi jää tutulta lahdelta on alkanut jo sulaa.
Laulujoutsenia lenteli järven yllä useampiakin aamukuudelta.
Teeret pulisivat järven vastarannalla. Tällä teeriherralla oli oma yksityinen kukerrushetkensä vähän lähempänä.
Otahan kuva komeista pyrstöhaivenistani.
Valitettavasti kamerani rahkeet eivät riittäneet lähempään tarkasteluun.
Huomenta sinullekin. Mehän ollaankin jo vanhoja tuttuja. Tultiin taas laittamaan pesä laiturin alle, kunhan lämpenee.
Aikainen tipu nappaa ötökän.
Kotilaiturilla.
Työmatkan varrella autosta löytyy jarrut joka aamu Nokisenkoskella. Sorsilla päivä alkoikin riehakkaasti.
Telkkärouva aamukahveella.
Mihinkäs se muori taas jäi…
Nokisellakin laulujoutsenpari oli aamutoimissaan.
Hienosti pysähtynyt tuo liike tuossa sorsakuvassa. lätinän ja läiskeen voi hyvin aistia.
Se myös kuului. Nokkapuolelta myös pääsi ilmoille erinäisiä rääkäyksiä. Yllätin heidät “housut kintuissa” ja siitä lausuivat muutamia valittuja sanoja.
Metsäjärven joutsenilla onkin vielä vähän odottelemista, ennenkuin pääsee kotivesiin pulikoimaan.
Mutta mitenkäs se sanonta meneekään: västäräkki pienillä jaloillaan särkee jäätä enemmän kuin tuhannen tuuramiestä.
Joutsenet viettävät nyt aikaansa enimmäkseen pelloilla, mutta ainakin tämä pariskunta yöpyi “omalla” ruokailulahdellaan, joka on jo sula virtauksen vuoksi. Eivätpä nuo jäät enää juuri muita kannakaan kuin västäräkkejä.
Onkohan telkkänaaraalla mennyt hordmoonit sekaisin – uroksethan ne nakkelee niskoja. Ensimmäiset nakkelijat olivat tänään jo koskella. Sain myös västiksen kuvaan, mutten noin läheltä – arkoja nää muuttajat näin aluksi…
Tämä kuva saattaa vähän hämätä. Telkkärouva ei suinkaan nakellut niskojaan, vaan joi vettä. Mutta urokset ovat jo alkaneet nakkelun. Tosin sekin on vielä vähäistä, kun telkkiäkään ei vielä montaa näkynyt. Västikset pitävät varmaankin vanhaa rantalaituria omanaan, joten olin ikäänkuin heidän reviirillään. Kaipa yrittivät tuijottamalla minua häätää…
Hienot aamubongaukset! Västäräkin kuva on todella kaunis.. Meillä vielä jäätä riittää, enkä västäräkkiäkään ole bongannut – vaikka se kuulema jo täällä on
Ensimmäisen västäräkin bongasin Nokisenkoskella jo 1.4. ja seuraavana päivänä myös kotipihallani. Kiitos, Elisa.
Antoisa aamu. Siitä kiitokset!
Aamut ovat aina antoisia, päivän parhaita hetkiä. Kiitos, Liisa.
Jännä nähdä västäräkki jäällä, ja mitä teerikin siellä teki. Mainioita ja vauhdikkaita kuvia. Onneksi olen sentään jo nähnyt västäräkin itsekin. Viime vuonna sinä jo kuvasit, enkä minä ollut nähnytkään. Silti olet askelen edellä, kaksikin
Västäräkkipariskunta nappaili jäältä jotain pikku öttiäisiä. Teeret taas pitävät keväisin jäällä teerenpeliä, niiden kukerrus kuuluu pitkään matkaan varsinkin aamulla.
Sinulla on kaunis työmatka ja mukavaa katseltavaa. Lähdet varmasti sen verran aikaisemmin, että ehdit kuvaileen ja seuraamaan kosken tapahtumia.
Puolisen tuntia tulee nyt varattua lisäaikaa, joskus jopa enemmänkin, kun ei koskaan tiedä, mitä matkan varrella tapaa. Tänä aamuna metsäkauris ylitti tien ihan auton edestä. Tulomatkalla näin pellolla viisi kurkea ison joutsenlauman joukossa. Koskella voi olla joka aamu jokin yllätys, joten aikaa pitää varata riittävästi.
Voi juku, olet taas saanut todella hienoja kuvia linnuista!
Teerestä ja västäräkistä ja vähän kaikistakin!
Voi juku, hienoja kuvia
Sulla on vaiherikas työmatka!
Mäkin näin kaksi valkohäntä peuraa, mutta autossa ei ollut silloin jarruja lainkaan, eli kuvat jäi ottamatta!
Nyt on kaikenlaista porukkaa liikenteessä, joten kuvien ottamiselta ei voi välttyä. Kiitos, harakka.
Hienoja lintukuvia taas roppakaupalla. Telkkärouvalta taisi mennä aamukahveet väärään kurkkuun, josko herratelkkä olikin vilkuillut vieraita pyrstöjä, heh. Västäräkkiä ei ole meilläpäin vielä näkynyt, mutta toivo elää.
Onhan nuo telkkäherrat aikamoisia ketkuja, ryntäilevät sinne tänne. Luulenpa, että telkkärouva on vaan helpottunut, jos herra häipyy välillä omille teilleen…