Viherpiipertäjät ihan pihalla
20.04.2010
Heitä näkee nyt päivittäin. Ja he näkevät kaikki muut.
Kuusen oksalta onkin helppo pitää silmällä pihatapahtumia.
Myös pihlaja on suosittu bongauspaikka.
Siellä on myös mainio tilaisuus esitellä itsensä rouvakandidaateille.
Sillä silmällä tiirailua. Rouvat ovat pukeutuneet vähemmän värikkäästi ja käyttäytyvät muutenkin huomaamattomammin kuin herrat.
Hei kato. Minäpä osaan istua ilmassa!
Hillitympää käytöstä.
Vieläkös ajattelit laittaa syömistä tarjolle…
Kaunis sunnuntaipäivä eikä kiire minnekään.
Hei kaverit, nyt sillä on ruokaa mukana. Maistuukin näin kylmällä säällä.
Nähdään taas!
24 kommenttia
jätä yksi →
Taas kerran upeita kuvia! Jos ei noilla istumistempuilla morsiota löydy, niin jopas on ihme
On sulla aarreaitta siellä.. Mites kirjaprojekti edistyy, tilaajia tuntui löytyvän.
Kiitos, Elisa. Huvittaa tuo ns. kirjaprojekti, jota en itse ole laittanut alulle. Eli se elää omaa virtuaalielämäänsä lähinnä näissä kommenttilootissa. Ei siis edisty – ei ainakaan kesällä…
Katsoin pitkän litanian kuviasi-upeaa kurkisteltavaa!!!!! Niinkuin aina…
Kiitos, Wiltteri.
Lintukuvasi virkistävät aina! Ja ihme, ellei tuolla ilmassa istumisella nyt kumppania saa itselleen : )
Nähdään taas!
Pitäisihän tuon tempun tehdä vaikutus vaateliaampaankin morsioon. Nähdään.
Nämä oman pihan linnut ovat veikeitä ja hauskoja seurattavia. Hienoja kuvia olet saanut.
Mitä, mitä, olenko pudonnut kärryiltä, kirjaprojekti, oletko tekemässä kirjaa, minäkin haluan
Et ole pudonnut mistään, Sirri. “Kirjaprojekti” elää omaa ihmeellistä elämäänsä minusta riippumatta. Mutta voihan olla, että alan pian uskoa siihen itsekin…
Nytkö se kirja sitten ilmestyy. Kyllä sinulla kuvia löytyy ja upeita kuvia. Tämäkin postaus sen taas kerran osoitti, vieläkö nuo tekstit liittää mukaan, hieno kirjastasi tulisi tai vaikkapa useampi.
Heh. Kohta rupean itsekin uskomaan, että minulla on kirja tulossa. Ihan oikeasti, ajatus on tullut kuvieni kommentoijien kautta, pulpahtanut esiin aika ajoin. Mutta mistä sitä tietää, jos vaikka marraskuun pimeillä olisi aikaa asiaa harkita… Kiitos kommentistasi, Pehmyt piirto.
Jälleen kerran Irma – aivan upea kuvasarja!!!!
Tuo on mainio tuo “ilmassaistumiskuva”
Kiitos, Hanna. Jälleen kerran ns. vahingonlaukaus, eihän näitä tarkoituksella saa…
Kylläpä oli valloittava setti kuvia joita kirjoitukset myötäilivät loistavasti!
Kiitos, kaanon, palautteesta.
Hienoja kuvia olet saanut, aurinkokin on hyvin osunut ja valaissut lintujen raikkaat värit.
Mainio tuo levitoiva kaveri, jopas nauratti ihan.
Vihervarpusten liverrys on muuten kaunista kuultavaa. Kotoisia kanarialintujamme.
Levitointi onkin tämän kevään muoti-ilmiö. Olen myös ihaillut pikku piipertäjän hienoa laulua. Kiitos, uuvana.
Voi että taas, kun olet niin hienoja kuvia ottanut pihasi linnuista!
Ja oikein hienoja ilmassa istumistemppujakin vielä siellä joku esittelee, voi jee!!!
Niin tosi upeet kuvat!
Kiitos, harakka. Vihervarpuset ovat niin kauniita pikku visertelijöitä, että mielellään näitä aina kuvailee. Sattumuksiakin osuu joskus kohdalle.
Ei kannata kokeilla kotona tuota ilmassaistumistemppua ;DDD Tosi mainio osuma!
Eipä niin, ellei ole harjoitellut levitointia. Kiitos, tuuluska.
Hauska ilmaistuminen, harvoin tällaista kuvaa saa. Vihervarpuset ovat kauniin värisiä.
Vahingossa tämänkin satuin saamaan. Samaa mieltä värityksestä, Manteli.
Ihania kuvia! Minullakin on nyt lintuvilli, kun ei oikein muuta luonnossa vielä ole hereillä. Perhosetkin haihtuivat pois, kun tuli kylmempää. ja parastaikaa täällä Satakunnassa sataa lunta!
Pakkasöitä on täälläkin ollut taas, aamulla kuura maassa ja tiet jäässä. Oikeastaan ihan hyvä, että kevään tulo vähän hidastuu, ehtii pysyä edes jotenkin vauhdissa mukana. Kuvaamaan ehtii vain aamuisin ja iltaisin viikolla. Kiitos, Iines.