Aamuliikennettä
Tulitkin juuri sopivasti todistamaan lentoliikenteen alkamista.
Katsohan tuonne. Swanairin kello 6.10 vuoro Hirvilahdesta Niiniveden yli vielä tuntemattomaan laskeutumispaikkaan on juuri lähdössä.
Lähtöselvitys meneillään. Lupa nousuun on annettu.
Nousu kiitoradalle.
Vauhdinotto.
Laskutelineet ylös.
Nousuun.
Määränpää tuntematon. Nykyään ei koskaan voi lähtiessä tietää, minne on sopivinta laskeutua. Aiotulla laskeutumispaikalla saattaa olla vastassa yllättäviä esteitä, jolloin täytyy valita ihan uppo-outo vaihtoehto.
Tässä esimerkki yllättävästä laskeutujasta. Hetikohta edellisen lentovuoron noustua ja hävittyä järven taa, alkoi toisesta suunnasta laskeutua Cranairin aamuvuoro.
Taisi olla polttoaine vähissä, joten on paikallaan käydä tankkauspisteellä.
Salaperäinen saattelija lauleli lepän oksalla.
Hyvä kun lentävät matalalla, ettei mene nokka tukkoon.
Hienoja kuvia ja vauhdikkaita lentoja!
Olisi kyllä kurjaa, jos komea lauluääni menisi. Kiitos, Sirri.
Mukavaa että lintujen ilmatila on aina auki! Mulla meinaa loppua adjektiivit sinun kuviesi kanssa, mutta aivan ihastuttavat kuvat ja tarina. Ja sitä k-sanaa en sanokaan tällä kertaa
Juu, k-sanat unohdetaan – toistaiseksi. Kiitos, Elisa.
Nämä koneet ei jää kentälle makaamaan vaikka vähän olis tuhkapilviä. Olikos se Peukaloinen kun lensi hanhen selässä vai Nils Holgersson… Nyt olis kätevää olla sellainen.
Metkan tarinan oot rakentanut lennokkaista kuvistasi. Ja punarinnan laulua on hyvä kuunnella siihen loppuun ^^.
Peukaloinen on yhtä kuin Nils Holgersson iki-ihanassa Selma Lagerlöfin sadussa. Mummi luki sitä meille ollessamme pieniä. Punarinnan kuvan jouduin ottamaan vastavaloon, mutta kyllä tuosta nokan asennosta viimeistään tunnistaa, kuka siellä oksalla laulelee. Kiitos sinullekin.
Upea lentoonlähtö kiitoradalta! Tuo silhuettikuva on HIENO!
Kiitos, marjukka. Laulujoutsenten ja kurkien lento on aina yhtä komeaa katsottavaa.
Valkoisin siivin kohti uutta päivää. Tarinaa ja kuvaa, joita on ilo katsella ja lukea.
Tämä joutsenpariskunta tulee joka kevät aikaisin “varaamaan” lahden itselleen ruokailupaikaksi. Kiitos, Pehmyt piirto.
Vielä on ollut pakkasta, siitä huolimatta kuhertelu on kukkeimmillaan. Upea setti!
Pakkasaamuja on vielä ollut viime aikoina. Laiturilla kuura kimaltelee, mutta västäräkkipariskunta suunnittelee taas pesän laittamista laiturin alle, kuten muinakin kesinä. Kiitos, lepis.
Sinulla on ollut tosi ihana ja vauhdikas aamu “lentoliikennettä” katsoessa ja kuvatessa. Täällä taas on satanut koko päivän enemmän tai vähemmän. Tosi onnistuneet ja värikylläiset kuvat. Ihan odotan innolla seuraavia kuviasi.
Aamut ovat viikolla ainoat ajankohdat, jolloin ehdin kuvaamaan. Niin, illat tietysti myös, mutta pitkän työpäivän ja -matkan jälkeen ei aina viitsi vääntäytyä “kuvauskeikalle”. Kiitos, Mirja.
Joutsenet eivät sitten pelänneet tuhkapilveä, ne ovat niin kauniita lentäessään valkeine siipineen. Västäräkkikuvat oikein tunnelmallisia.
Näiden lentäjien lentokieltoa kyllä surisin. Ihan hyväkin, että Maaäiti laittaa ihmisten pörräämiselle välillä jarrua päälle.
Hieno ja eloisa kuvakertomus jälleen
Siellä päin tuntuu olevan mukavasti lintuja, näyttävän kurjenkin olet saanut kuviisi. Hienoa katsottavaa!
Kiityos, Jape. Tällä, kuten monella muullakin järvellä täällä, pesii useita laulujoutsenpareja. Lammen rannassa parinsadan metrin päässä kotoani pesii joka kesä kurkipari. Viime kesänä sain perheestä kuvia, kun toivat poikasen pellolle ruokailemaan sen ollessa jo isompi.
Ai kun hauskaa, Swanair ja Cranair.
Tämä uusi “muoti” tuokin lentomatkailuun ihan uutta jännitystä, siis se, ettei koneeseen nousetessa vielä edes tiedä minne kone on menossa. Seuraavan kerra Helsinki-Vantaalle mennessä täytyykin varmaan pakata mukaan sekä uikkarit että toppavaatteet, eihän sitä tiedä jos meee vaikka Grönlantiin eika Floridaan niinkui lipussa luki.
(Ehkäpä tuo salaperäinen laulelija on se kuuluttaja joka hokee että “matkustajat neidit Alba ja Flava Motacilla, teitä pyydetään saapumaan välittömästi portille kahdeksan, lähtöportti sulkeutuu kahden minuutin kuluttua…”)
Hienoa, että jatkoit kertomusta, uuvana. Minulta alkaa jo tuohon aikaan illasta postausta tehdessäni virta loppumaan ja silmät lupsamaan kiinni… Kiitos.
Tässä ollikin uskaliata lentäjiä, kun eivät paljon piitanneet tuhkapilvestä. Kiva kuvasarja.
Näillä on varmaan käytössä tietoa, joka ihmiseltä puuttuu. Kiitos, Amalia.
Jopas on vilkasta aamua! Lennonjohto pelaa, eikä haavereita satu.
Nämä tekevät yhteistyötä, niin kaikki sujuu.
On siellä ollut vilkasta, hyvä kun on mihin laskeutua. Noita puun oksilla olevia laulajia on nyt liikkeellä.
Mies juuri soitti Hämeestä ja sanoi että hän näki kurjen ihan tien vieressä, olisi kuulemma saanut hyvin kuvia.
Punarintoja on alkanut nyt näkyä ja kuulua täälläkin. Kurkia näkee pelloilla aika paljon, venyisi työmatka pitkäksi, jos ne kaikki aikoisi kuvata…
Ihanat kuvat taas kerran – ja tuo aamun ihana valaistus tuo niihin vielä oikein erityislaatuista tunnelmaa!
Minäkin pidän aamuvalosta ja -tunnelmasta. Kiitos, Hanna.
Mä tykkään noista biopolttoaineella toimivista “lennokeista” – saastuttavat vähemmän. Kylymältä näyttää – ja nyt täälläkin tuli taas lumipeite – takatalvi.
Niinpä. Paljon turhaa pörräämistä taivaalla tehdään. Olisi saanut Eyjafjallajökull tuprutella vielä lisääkin tänne päin… Jospa Katla pistää vielä paremmaksi. Että ihan lumipeite. Täällä sateli jotain valkoista, muttei se mitään peittoa tehnyt. Alkuviikosta lämpenee taas.
Edit. Nyt lauantaiaamuna 24.4. näyttää se peittokin ilmestyneen, ja luontoäiti kutoo koko ajan lisää…
Hienot laskeutumiskuvat, ja nousukuvat myös!
Ei ole nyt sitten tuhkapilviä taivaalla, kun on saaneet lentoluvan!
Kiitos, harakka. Taitavat nämä lennellä niin matalalla, ettei tuhkat haittaa.