Niin pitkä…
on matka…
ja…
kivinen…
tie.
Potkinpa isompia tieltä pois.
Nämä puskat piristävät kummasti matkantekoa.
Punapensaitakin löytyy.
Mutta tämä ylämäki saisi jo vähitellen loppua.
Ohoh!
Jatkuu seuraavassa numerossa…
 | irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | uuvana artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | KooTee artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | aimarii artikkeliin Melkein kevät! |
 | Ina artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | Tarja artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | Amalia artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
Siellä se Pirkko vaeltaa, aikaiseen on lähtenyt liikkeelle. Näyttää aika toivottomalta matkan teko, juuri kun on päässyt hieman eteenpäin, niin hupsis keikkaa, olet lähtöruudussa. Olisiko kevät kankeudella merkitystä.
Nyt kaikki piskuiset herää ja sinä pääset mieli puuhaan, makroiluun. Odotan mielenkiinnolla suuria seikkailuja pienestä maailmasta.
Varsinainen lonely rider. Toivottavasti ei käy köpelösti ja korppikotka korjaa aavikon nääntyneen matkailijan parempiin suihin 8)
Kova reissu, pienet jalat käy. Jos itse pitäisi suhteessa omaan kokoonsa samanlaista mäkeä kiivetä niin kyllä kone hyytyisi alkumatkaan.
Jännään paikkaan jäi kertomus – ihan täällä jännittää että miten tuossa kävi.
Yli kivien ja esteiden käyt leppäpirkon tie, kaadutaan ja kompastutaan, mutta ei periksi anneta. Toivottavasti se on totta myös tämän pirkon kohdalla.
Pirkon silmät vähän harittavat, miten tuli vietettyä lauantai-ilta, vai keväthuumaako vain. Ei ihme että matkanteko on vaikeaa ja välillä kellahtaa.
Mainio kuvasarja
Mitenkähän tämä mainio kuvasarja mahtaakaan jatkua?
Suloinen pirkko ja pitkän pitkä tie.. Silmät tosiaan vähän harittavat, olisiko mennyt edellisenä iltaan pitkään? Jännityksellä odotellaan jatko-osaa
Hieno kuvasarja.
Kiitos kaikille yhteisesti kommenteista! Enpä vielä itsekään tiedä, ilmestyykö lopputarina yhtenä vai kahtena osana. Mutta sen voin sanoa, että loppu on yllättävä… Kunhan tästä tokenen työpäivästä ja -matkasta, laittelen jatkoa seikkailulle.
Viime vuonna leppäkertut olikin kaikki piilossa.
Ei ihan kaikki. Kasvimaallani, varsinkiin perunanlehdillä niitä oli jopa monessa muodossa: toukkina, koteloina ja aikuisina. Toukat varsinkin ovat kovia syömään kirvoja, siis ovat puutarhurin pikku apulaisia.
Voi juku, kun hieno kuvasarja ja ihan innolla ootan jatkoa!
Toivottavasti ei lintu sitä vie, vai … jos se löytääkin toisen kertun ja niistä tulee pari, rakkaus syttyy!
Harakka, sinä ikuinen romantikko… Valitettavasti minun tarinassani pirkko/kerttu ei löytänyt kaveria, mutta jospa kevään mittaan sekin ihme vielä nähdään.