Salamyhkäinen kukkija
08.05.2010
Variksenmarjan eli kaarnikan neulasmaiset lehdet ovat tutut jokaiselle luonnossakulkijalle. Entäpä kukat…
Tuolla näkyy jotain epäilyttävää.
Kyllä ne ovat kuin ovatkin kaarnikan kukkia. Olisikohan kukinta jo vähän ohi, kun noita heteitä pitäisi olla kolme kappaletta kukkaa kohden. Näissä näyttäisi olevan vain yksi tai kaksi.
Kukkia ei oikeastaan edes huomaa, ellei tutki tarkkaan, mielellään suurennuslasilla/makrolla. Vaikea kuvattava, varsinkin paksun pilviverhon piilottaessa valonlähteen.
Variksenmarja kukkii aikaisin, huhti-kesäkuussa. Tuulipölytteisenä se ei haikaile pörriäisten perään, joten marjoja tulee kiitettävästi joka vuosi.
Edellisvuotisia marjoja oli vieläkin tarjolla yllin kyllin.
28 kommenttia
jätä yksi →
Niin pieni, niin kaunis. Ihmeellinen tuo makrosi ja etenkin sinun silmäsi
Valon puute haittasi pienen kohteen kuvausta aika lailla, mutta kuvat oli otettava tänä viikonloppuna, viikon kuluttua kukista ei olisi ollut enää mitään jäljellä. Kiitos, Uuna.
Sinulle pitäisi antaa jokin valtakunnallinen luontosivistämispalkinto. Tarjoilet päivittäin kaikenlaista mielenkiintoista tietoa luonnosta mukavina pikku suupaloina
Nämä variksenmarjankukat ovat sen verran huomaamattomia ja kukkivat aikaisin, että arvelin niiden olevan monelle tuntemattomia. Siltä myös vaikuttaa, kommenteista päätellen. Luonnossa on paljon pikku ihmeitä, myös tällaisia piilottelevia. Kiitos, Häivähdys.
Ne on hyviä
Marjoista saa hyvää mehua, joko pelkältään tai muiden marjojen seassa. Popsin niitä myös sellaisenaan aina kun vastaan tulevat. Taitavat olla aika väheksyttyjä, ainakaan täällä Savossa niitä ei osata paljoa käyttää. Pohjoisessa kaarnikan käytöllä on pitkät perinteet, siellähän on oma pohjoinen lajinsakin, joka on isompimarjainen ja mehukkaampi.
Niin, kai senkin on kukittava tuottaakseen herkulliset marjansa. Kiitos kun toit tietoisuuteemme nuo vaatimattomat kaunokaiset.
Kukittava on, vaikka ei sitä aina välttämättä muut huomaisikaan, kuin kukka itse. Tuulipölytteisen ei tarvitse tehdä suurta numeroa itsestään.
Tuollaisiako variksenmarjan kukat ovat? Eipä niitä paljaalla silmällä näkisi, aika kauniita kuitenkin. Minäkin olen oppinut monta asiaa sinulta, kiitos monipuolisista tiedoista:)
Ovat ihan mielenkiintoisen näköisiä nämä kukinnot. Jos tänään aurinko pilkahtaisi edes vähän, voisin käydä vielä uudelleen niitä kuvaamassa. Kiitos itsellesi, Manteli.
En ole minäkään aiemmin noita nähnyt – kiitos siis sinulle Irma kun autat meitä muitakin huomaamaan noita luonnon pieniä ihmeitä. Olen oppinut sinunkin blogistasi varmaan enemmän kuin ikinä koulussa. Kiitos.
Tarkkaan tosiaan pitää tiirata nämä kukat nähdäkseen. Kiitos, Elisa.
Ainiin ja hyvää äitienpäivää Irma!
Kiitos, samoin sinulle, Elisa!
Kuvistasi tulee mieleen metsän tuoksu ja hyvä olo
eikä lisätieto ole koskaan pahaksi : )
Kiitos mukavasta kommentista, Mayo.
Ei ole tullut kumarrettua tarpeeksi alas, että olisi huomannut noin pienet kukat. Mielenkiintoista, nyt kun tuolle kangaalle eksyy, niin asiaan pitää paneutua. Jos teillä kukkii nyt, niin meillä täällä on varmaan mahdollisuus vielä nähdä livenä. Kiitos Irma, taas tuli uutta tietoutta.
Voisi tosiaan olla, että siellä kaarnikan kukinta olisi nyt parhaimmillaan. Pistähän makro töihin! Kiitos, Pehmyt piirto.
Ihanat kukkakuvat
Eipä noita kovin hyvin huomaa, ellei kontaten etene!
Jotenkin kuvistasi huokui vielä sellainen ihana keväisen kostean metsän tuoksu!
Metsä oli tosiaan kostea näitä kuvatessani, vaikka kuivahkolla paikalla kasvoivatkin. Kiitos, Hanna.
Kyllä “konttaaminen” tuolla maastossa avaa silmiä paljon. Ei näitäkään kukintoja pystyssä kulkien huomaa. Hienosti onnistuneita makrokuvia!
No, en sentäs koko metsän halki kontannut, mutta näiden kukkien edessä piti kyllä rähmälleen mennä, ei oikein muuten kuvaus onnistunut matalista varvuista. Kiitos, Marjukka.
Juu, ihan outo maailma tämä variksenmarjojen lisääntyminen. Nyt ollaan taas vähän viisaampia. 8)
No, ehkei maailmaa kaada, vaikkei tuota lisääntymishommaa tietäisikään, mutta haitanneeko tuo mittään olla vähän hajulla…
Variksenmarja on minullekin tuttu, mutta sen kukkimista en ole havainnut. Loistavat makrokukkakuvat.
Taitaa olla suurimmalle osalle ihmisistä outo kukka kaarnikalla. Totta puhuen, en minäkään sitä tuntenut, ennen kuin aloitin makrokuvauksen… Kiitos, aimarii.
Makrokuvaus on tosiaan siitä hyvä harrastus, että huomaa kaikkea mitä ei ole ennen tajunnutkaan. Yhtäkkiä lähiluontokin näyttää aivan erilaiselta, tutkimattomalta ihmemaalta.
Suosittelen!
Makromaailmasta eivät kuvauskohteet ihan pian lopu. Ihmemaa on hyvä sana sille osalle luontoa. Kiitos, uuvana.