Aamulla varhain
22.05.2010
Aamuvarhaisella voi kohdata kyynelehtiviä sinisilmiä ihan pihalla. Peltolemmikkejä on jo kukassa siellä täällä kasvimaata. “Forget-me-not” -viesti menee hyvin perille.
Korvantaustatkin märkinä vielä. Lemmikin sukunimi Myositis tarkoittaa hiiren korvia.
Saniaisvauvat venyttelevät jäseniään aamukylvyn jälkeen.
Metsäimarrevauvan isoveli/sisko ihmettelee alkavaa päivää.
“Isoserkut” alvejuuret laulelevat rullaati-rullaatia, kuten keväällä kuuluukin.
Riippuhämähäkin riippumatto kuivumassa aamuauringossa.
Lilliputtien metsä helmikoristein.
Metsäkortteen helmat levenevät päivä päivältä.
Oravanmarja-aamulehteä lukemassa.
Käenkaali nukkuu vielä, mutta samaa ei voi sanoa käestä, joka kukkuu nyt täyttä kurkkua.
32 kommenttia
jätä yksi →
Huomenia Irma ja koko kasteinen luontoväki.
Ihania raikkaita ja niin valoisia kuvia. Kuvista tulee myös sellainen kevyt vaikutelma, hienot taustat, makro mukavasti pehmentää.
Juuri tuossa katselin ikkunasta ulos ja ajattelin, että on niin hyvä valo ja peltokortemetsä ojan reunalla houkuttelee kuvaamaan.
Siemaisen kupin kahvia ja piipahdan kameran kanssa lenkillä. Kuvasi toimivat hienosti, virittäen mielen luonto kanavalle.
Odotellaan kuvaussatoasi. Aamut ovat hyvää kuvausaikaa kaikin puolin. Kiitos, Pehmyt piirto.
Ihana nähdä näitä suorastaan upeita kuviasi. Sinulla on kyllä silmää poimia kauneutta.. Nyt ei ossaa sanoa muuta vaan lähden uudelle kierrokselle tänne. Kiitos Irma ja voimia töihin!
Kiitos, Elisa. Ihme ja kumma, minulla on tänään vapaapäivä! Olisi varmaan pitänyt keskittyä perennapenkkien kitkemiseen ja hevoslantakuorman levittämiseen kasvimaalle. Jyrsimen käynnistystäkin olisi voinut kokeilla talven jälkeen. Mutta – totuus on tätäkin ihmeellisempää: painuin suolle ja metsään…
Miten aikaisin oikein olet kirmaillut aamukasteessa, kun nyt on jo blogipostaus ilmoilla. Huikeaa aktiviteettia
Kokonaisuus on lumoava. Settinä näistä tulisi upea seinätaulu pikkukuvina. Tai sitten megaisoina julisteina. Yksittäisistä ei oikein voi mieleistä noukkia, ellen sitten yritä unohtaa lemmikkiä. Ei taida pystyä
Peiton kuivatuskuva on ehdottomasti kaikkein mieleisin.
Mukavaa päivän jatketta!
Täytyy tunnustaa, ettei yksikään näistä kuvista ole tänä aamuna otettu. Kaikki ovat kuitenkin tältä viikolta, kolmena eri aamuna otettu, kuuden ja seitsemän välillä.
Kiitos palautteesta, lepis. Päivä oli tosiaan mukava, oli pitkästä aikaa vapaapäivä. Tosin tykkään kyllä työstänikin.
Makromaailmassa ollaan kuin toisella planeetalla tai ainakin silloin kun kuvataan vaahtosammuttimen tasolla
Komeaa katsottavaa-oli myös upeita pilvikuvia tuolla alempana!
Kiehtovaa on elämä vaahtosammuttimen tasolta katsottuna – ja vieläkin alempaa. Kiitos, Wiltteri.
Kuvasi ihastuttavat. Niissä näkyy heräävän aamun, kasvun ja koko kevään herkkyys.
Sinä tunnet alimman kuvan kasvin käenkaalina, minä ketunleipänä. Lapsena niitä syötiin.
Ketunleipä-nimi on minullekin oikeasti tutumpi, mutta laitoin tuohon käenkaalin, koska se kävi paremmin yhteen käenkukunnan kanssa. Kiitos, Aimarii.
Oi näitä Suomen suviaamuja
Ihanasti kuvattu – herkkiä, käsinkosketeltavia ja nenässä tuntuu kostean lämpimän metsän tuoksu!
Tuoksu on aamuisin tosiaan voimakas, varsinkin nyt, kun koivujen lehdet kasvavat vauhdilla. Sama kuin sateen jälkeen. Kiitos, Hanna.
Aimariin tapaan olen ketunleipiä syönyt, mutta en söisi nyt, kun se on kuvasi mukaan niin kaunis. Uskomattoman upeita kuvia taas : )
Kiitos, Mayo. Varmaan kaikki ovat joskus maistelleet ketunleipiä. Onkohan kettukin…
Kastepisarat ovat haasteellisia kuvattavia, olet onnistunut vangitsemaan niiden herkkyyden ja raikkauden. Vihreä ja pisarat ovat niin kesäisiä. Meilläpäin on ollut tosi kuivaa eikä kastepisaroita ole näkynyt ainakaan tällaiselle aamutorkulle:)
Kiirettä saa tosiaan aamuisin pitää, että ehtii kastepisaroita kuvata. Aurinko nousee jo ennen neljää, seitsemään mennessä ovat varmasti viimeisetkin pisarat kuivuneet, aurinkoisilta paikoilta aikaisemminkin. Kiitos, Manteli.
Sulauttavan kaunista…
Kiitos, Taru.
Miten kauniita kuvia ja taustalla ihanat pastelliutuvärit ja kaunis bokeh.
Kiitos sinullekin kommentista, Häivähdys.
Niin ihana kuvasarja, että oikein rinnasta kouristaa. Pisaroita, kaarevia kuiskauksia, heräämistä, satumaisia taustoja…ei löydy sanoja niin paljoa, kuin tämä sarjasi vaatisi. Taidetta!
Nämä ovat makrolla otettu, eikö niin?
Makrolla on kaikki otettu. Kiitos kaunista sanoistasi, Uuna.
Nämä on niin todella kauniita kuvia, että sanattomaksi ihan menin.
Ei ole sanoja, niin hyviä ja hienoja, että olisivat kuvasi veroisia!
Sä olet kyllä mestarikuvaaja!
Sä et pelkästään ota kuvia, vaan tuot sen koko luonnon meille, ihan kuin olisin ite aamulla aikaisin ollut tuolla ja nähnyt kaikki nämä ihanuudet, koskeudenkin ja usvaisuudenkin voin aistia!
Kiitos!
Aamun lempeä valo tekee kuvaamisen helpommaksi kuin päivällä. Kiitos itsellesi, Harakka.
Jestas! kuinka ihania, kertakaikkiaan hienoja. Tuli aivan linnunpönttöilmiö, suu ihmietyksestä ymmyrkäisenä, täällä katselen. ooo..
Linnunpönttöilmiö onkin minulle ihan uusi ilmiö… pitääpä pitää mielessä. Voin kyllä kuvitella ilmeesi. Kiitos, Valokki.
Aijai kyllä pitäsi yrittää herätä itsekin näitä aamulehtiä lukemaan. Illat kun menee monesti myöhään töissä niin ei aina jaksa aikaisin nousta ellei ihan pakko ole. Pitäisi kyllä yrittää…
Hienoja tunnelmia välitit taas meille.
Olen havainnut, että sisäinen herätyskelloni toimii myös vapaapäivinä. Tänäkin aamuna heräsin normaaliaikaan viideltä. Eihän kesällä malta nukkua… Kiitos, uuvana.
Hurmaavan upeita kuvia!! Olen aivan sanaton, katselen vain ja ihailen. Hauskat kuvatekstitkin sinulla.
Kiitos, Miiwi!
Muutama vesitippa ja maailma on toinen. Ihmeellistä
Ihmeellinen on maailma, vesitippojen kanssa tai ilman.