Mustikan syntysijoilla
23.05.2010
- Ne kukkivat jo! Ihan hyvä, kun pajut päättivät jo lopettaa tarjoilun.
- Nam! Tästä on hyötyä meille molemmille, mustikalle ja omalle pesueelleni.
Varvikossa voi melkein kuulla pienten kellojen kilisevän…
Kimalaisperspektiivistä.
Väreissä löytyy valinnanvaraa.
Läpivalaisu.
Pienenpieniä vihreitä keijuja lenteli metsässä oikein porukalla.
On kangasperhosten aika.
Kahvitauolla.
Mikähän kahvissa pikku kimalaista kiinnosti? Siinä ei ollut edes sokeria…
24 kommenttia
jätä yksi →
Suloiset nuo mustikan kellokukat! Olisiko lämmin kahvikuppi houkutellut auringon ottoon
Ihanat kuvat, näissä on jo kesä!
Kiitos, Elisa. Mutta hankalaksi mustikankukka on suunniteltu isoa kimalaismöllykkää varten… Otin myös kuvia, joissa se roikkuu etujaloillaan kukassa. Lauantaipäivä olikin täällä hyvin kesäinen. Nyt maanantaiaamuna tulee kaatamalla vettä.
Kauniita keijuja ja hienoja heliseviä kelloja. Kauniisti olet taas kuvannut. Onneksi mustikat saavat vieraita, että saamme syksyllä herkutella.
Vesi kielellä näitä kukkia katselee muutkin kuin kimalaiset. Mustikat loppuvat joka vuosi kesken, ovat ne niin hyviä maustamattoman jugurtin kanssa. Joka aamu pitää annos saada, taitaa aiheuttaa riippuvuutta… Kiitos, Uuna.
Voi kuinka söpö kuva, pieni kimalainen nojailee suureen kahvikuppiin. Olen aina miettinyt, miksi mustikankukat ovat niin erivärisiä, vai punastuvatko kukkien vanhetessaan?
Kyllä mustikankukkia on oikeasti eri värisiä: “… kukat punaiset, joskus valkoiset tai vihertävät”, kertoo Suuri Pohjolan kasvio.
Komeat ovat mustikan kukat näin suurennettuna, vaikka maastossa niin vaatimattomilta vaikuttavat. Hyvä setti!
Kiitos, lepis.
Hieno mustikka retki. Ihanat kuvat , varsinki tuo ensimmäinen lähikuva. Ei uskoisi, että mustikasta löytyy näin paljon kauneutta, mutta miksei, pieni on kaunista, olet todistanut sen monet kerrat.
Kahvi hetki mustikkamättäällä ja pieni pörriäinen seurana, miellyttävä ajatus.
Toivottavasti nämä kukat ovat heinäkuussa muuttuneet marjoiksi – se vasta antoisa retki olisikin. Mutta kyllä kuvasatokin kelpaa näin aluksi. Laitoin kahvikupin hetkeksi kivelle, jolloin pikku pörriäinen teki heti sen kanssa tuttavuutta. Kiitos, Pehmyt piirto.
Pienten herkkien kellojen kilinää, niin kauniita, monen värisiä. Kuvat jälleen todella upeita, voi vain ihastella.
Kiitos, Valokki.
Tästä postauksesta tulee vesi kielelle. Kukkii mustikka ja metsätähti, kielokin nupulla. Uutta minulle on kuvissasi näkyvä värikirjo. Saisimmepa sellaisen kesän, että mustikat maistuisivat mustikalta. Aina ei käy niin.
Minullakin tuli näitä kuvatessani heti mielleyhtymä kypsiin mehukkaisiin marjoihin, joita on toivottavasti taas kesällä tarjolla – kaikille, ja ihan ilmaiseksi. Osaavatkohan suomalaiset riittävästi arvostaa hienoja jokamiehenoikeuksiaan… Metsätähden bongasin minäkin jo, ja kielo on ihan “sillä hilkulla”.
Harva tietää, että mustikankukka on noin kaunis! Läpivalaisukuva on hieno! Ihania kuvia!!!
Harva ehkä vaivautuu laskeutumaan mustikanvarvun tasolle nähdäkseen paremmin… Kiitos, Miiwi.
Miten upeita kuvia jokainen! Täyttä kesää, lämpöä ja valoa.
Kiitos, Katriina. Sinullapa on iloinen pikkukuva.
Sanattomaksi saavat hienot kuvasi aina. Kiitos niistä, samalla tulee uutta oppia luonnosta.
“Kaksi mummoa meni mustikkaan…toinen ei mahtunutkaan”
Eikös toinen mummo voi etsiä oman mustikan, pakkoko on samaan ängetä… Kiitos, Kimmo.
Joko ne noin pitkällä kukinnoissa ovat, kauniita ovat mustikan kukat ja ahkeria pörriäisä kaivataan ja lämmintä etteivät hyydy.
Ovat ne nyt täydessä kukassa. Onneksi ei ole ennustettu hallaöitä, saadaan kunnon mustikkasato. Nämä kimalaiset lentävät viileämmässäkin säässä, onhan niillä paksu turkki… Mehiläiset vaativat lämpöisemmän lentokelin.
Kiitos kun veit meidät ihanaan taikalamppumetsään.
Hauska tuo viimeinen kimalaiskuva, ihan kuin pörriäinen siinä yrittäisi kallistaa kuppia kahvasta.
Sinäpä keksit mainion nimityksen, taikalamppu. Ovathan nämä tosiaan kuin pieniä lyhtyjä. Kiitos, uuvana.