Kukkaa pukkaa
Kuusen tyttökukan kuvasin vain muutama päivä sitten ja nyt tilanne alkaa olla jo ohi. Vauhdikasta on kevätkehitys ja uuden elämän kasvu.
Pajutkin kukkivat yhdessä hujauksessa, vasta nyt ehdin ensimmäisen kuvan laittaa.
Onnellinen kimalainen.
Ketunleipä (käenkaali) pitää simmut kiinni yöllä ja sateella.
Ilman lämmetessä pikku kukka uskaltautuu raottamaan silmäluomiaan.
Terve, aurinko!
Mesimarjakin avasi jo ensimmäiset kukkansa.
Varovasti aloittaa metsätähtikin.
Ojakellukka uuden kesän alkaessa. Kannattaa pitää silmällä kellukkaa siinä vaiheessa, kun se alkaa muodostaa siemenpähkylää, on kiehtovan näköinen muodonmuutos.
Kukas se siellä kurkistaa?
Suo-orvokkihan se, lemppariorvokkini.
Tässäpä oivallinen aasinsilta seuraavaan postaukseen. Suon kukkia kuvasin jo lauantaina, odottelevat vielä vuoroaan…
Ihanat kuvat olet onnistunutkin ottamaan. Niin herkän kauniit kukat on noissa suo-orvokissa, ketunleivässä ja metsätähdessä. Itsekin olen niitä kuvannut. Orvokin ja mesimarjan kukat ovat todella herkullisen väriset. Mitä kaikkea ihanaa luonnosta nyt löytyykään kun pitää vain silmät auki ja kameran valmiina.
Vaikka pihallani kasvaa monensorttista perennaa ja muutakin kasvia, ovat nämä luonnon pikku kukat mieluisimpia kuvauskohteita. Oikeastaan hyvin harvoin kuvaan pihakukkia (elleivät ole luonnonkukkia). Mukana on ripaus löytämisen riemua, myös, kun retkellä löytää jotain kiinnostavaa. Kiitos, Mirja.
Hämmästyttävää tarkkuuta metsän siimeksessä. Huikean kauniita nuo pienokaiset ovat.
Minkälaista määrää rautaa kannat mukanasi sinne metsään? Olen tainnut ennenkin kysyä millä kameralla kuvaat? En vain muista…
Kiitos, lepis. Paljoa en mukana kanniskele. Kamerarunkonikin on sieltä kevyemmästä päästä, muutaman vuoden vanha Canon EOS 400D, eli harrastelijatasoa. Makrolinssini on Canon EF-S60mm f/2.8. Sillä “joutuu” menemään kohdettaan hyvin lähelle…
Lähelle meneminen on niin kivaa!
Olen ajatellut, josko sitä hommaisi sellaisen Lensbaby setin makrolinsseillä täksi kesäksi. Ja sitten menin hommaamaan tilaustyönä kaapiston makkariin, joten saa nähdä miten käy sen haaveen kanssa.
Niinpäs onkin. Tuollaisesta Lensbaby-setistä en ole kuullutkaan, mutta enpä ole aikoihin tutkinutkaan kameravarustelukierretarjontaa (onkohan suomen kielessä tuollainen sana… nyt ainakin on). Voi sinua, pitäisihän jokin arvojärjestys asioilla olla, ensin Lensbaby, sitten vasta kaapistot ja muut turhuudet…
Kauniita ja herkkiä kukkakuvia. Ojakellukka on yksi minun suosikeista, siinä on kauniit värit. Vaatimattoman näköinen, mutta oikein kuningatar läheltä katsottuna.
Ihana tuo onnellinen mehiläinen, aivan siitepölyn peittämä ja hullaantunut kaikesta siitä medestä joka on tarjolla.
Ojakellukasta tykätään täälläkin. Oikeasti kyllä monesta muustakin kasvista, mutta kellukka on valinnut vähän erikoisemman ulkonäön.
Kimalainen suorastaan rypee pajun hedekukan siitepölyssä, toukilleen vie sitä ravinnoksi, sekoittaa joukkoon vielä medestä valmistamaansa hunajaa. Emikukista, jotka ovat eri pensaissa, saakin sitten sitä makeata mettä. Kiitos, Pehmyt piirto.
Ehdin vasta nyt tutkia tarkemmin kuviasi viimeiseltä parilta viikolta. Upeita! Tässä postauksessa onnellinen mehiläinen ja metsätähti liplattivat onnen tunnetta tännekin. Kiitos Irma näistä kuvista. Tässähän oppii lajejakin kuin huomaamattaan. Myös aiempi pääskyskuvasarjasi on kertakaikkisen hersyvä!
Kiirettä pukkaa täälläkin näinä aikoina, vähän harmittaa, kun ei ehdi/jaksa muiden blogeja kiertää riittävästi. Kiitos, Taina.
Oi mitä ihanuusksia täältä sun blogista löytyykään. Viimein ja vihdoin pääsin katsomaan kuviasi. Kotikoneeni jostain syystä boikotoi sivujesi kuvia, mutta työkoneelta onnistuin ne näkiemään. Ihania kuvia, olet sukulais-sielu kuvaajana, kuvaat paljon samanlaisia asioita kun minäkin, ovat vain paaalijon parempia kun omat otokseni
Ei kai nämä ihan niin pahoja ole, että sensuurin pitää iskeä… Kävin katsomassa tuoreet kuvasi, tosiaan monta samaa kukkaa sieltä löytyi. Ei ole parempia ja huonompia kuvia, on vain erilaisia tapoja kuvata. Kiitos, Kaarnikka.
Metsän hennot kukat ovat tosi kauniita. Metsätähti on minun tähteni, mutta käenkaali, oravanmarja ja tietysti suopursu ovat ihania metsän valkoisia kukkia. Nyt täytyykin olla tarkkana, koska suopursukin kukkii varmaan tavallista aikaisemmin. Sinä tiedät jo, koska kävit suolla, ensi kerralla paljastat tilanteen
Lauantaina suopursu vasta availi ensimmäistä kukkaansa, joten en sitä silloin vieilä kuvannut. Varmaan on nyt jo auennut, ainakin osittain, mutten ole ehtinyt käydä katsomassa. Kiitos, Uuna.
Herkkiä, tarkkoja ja niin onnistuneita kuvia! Kolmessa ensimmäisessä tausta on pehmentynyt todella kauniin väriseksi.
Kiitos sinullekin kommentista, Katriina.
Peikko tykkää niistä kuvista missä on muurahainen ja kimalainen
Nuo kaverit ymmärtävät hyvän päälle.
Suloisen ihania kaikki! Toinen toistaan kauniimpia kuvia. Hienoa katsella pikkukukkia näin läheltä =)
Kiitos, Miiwi.
Hieno potrettivalikoima!
Kimalaisen onni on ihan käsikosketeltava, yltä päältä tomusokerissa namnamnam
Nukkuva ketunleipä on sympaattinen.
Samoin tuo lepän lehden alla suojassa istuva suo-orvokki. Ehkä hän on pikkuisen ujo, tai ehkä vain sadetta pitelemässä.
Monenmonta kasvia odottelee vielä kuvausta. Öttiäisistä puhumattamakaan. Ja onhan sitä vaikka mitä ihmeellistä luonnossa. Eipä silti, sataa kaatamalla, odottakoot. Yökin tulee ja kohta taas lähtö “sorvin” ääreen. Kiitos, uuvana.
Kauniita ja herkkiä ovat luonnonkukat, suo-orvokki on minunkin lemppari. Tuota mesimarjaa olen usein yrittänyt kuvata, enkä ymmärrä, miksi se aina valottuu liikaa, sinulla on juuri oikean värinen. Ojakellukka on myös kukkineena kaunis, sellainen piikkipallo.
antavatko mesimarjat teilläpäin satoa? Meillä ojanpenkat kukkivat punaisina, mutta joskus harvoin löytää yhden pienen marjan.
Kyllä täällä pääsee maistelemaan mesimarjaa, muttei tosiaan siinä määrin, mitä kukinta lupailee. Mutta niin hienoaromista marjaa ei tarvitse saada kuin yksi hitaasti nautiskeltavaksi, niin maku viipyilee vielä pitkän aikaa. Vähentynyt on mesimarja entisistä ajoista, syynä varmaan sopivien elinympäristöjen häviäminen. Kiitos, Manteli.
Muurahainen on tomeran näköinen pajussa, mutta kimalainen on ihastuttava, jotenkin tohkeissaan
Paljon kaunista löysit taas kameraasi, kiitos näistä kuvista.
Vanhan mehiläistarhurin sydän sykkii kaikenlaisille mesipistiäisille, varsinkin sympaattiselle kimalaiselle. Tänä keväänä niitä on näkynytkin ilahduttavan paljon. Kiitos, Elisa.
Kolme ensimmäistä kuvaa oikein mieluisia ja “silmäni” mukaisia. Pajukuvassa tuo murku kivana yksityiskohtana
Kimalais- ja mehiläiskuvat ovat itselleni mieuisia ja koitan niistä itsekin saada lähikuvia aina kun mahdollista. Tältä keväältä on nuo kuvat vielä ottamatta, en ole oikeastaan kimalaisia juuri nänytkään. No, en kovin paljoa ole luonnossa liikkunutkaan…
Murkkuja oli pajunkukissa viliselmällä, mutta valitsin ryhmäkuvan sijaan tämän yksinäisen kiipeilijän. Kimalaisia on tänä keväänä runsaasti verrattuna viime keväseen, joten et varmaan välty niiden kohtaamiselta… Kiitos, Jape.
Käytän tilaisuutta hyväkseni, Irma, ja laitan linkin aloitteijan tuurilla onnistuneisiin kimalaiskuviini. Kuvat on vajaan kahden vuoden takaa ja siis ihan valokuvausharrastukseni alkuvaiheilta. Vajaa kaksi kuukautta olin vasta kuvannut tuossa vaiheessa. Otsikossa lukee mehiläinen, mutta kimalainen näissä taitaa olla…
Mehiläinen puuhissaan
Täytyy toivoa, että tosiaan kohtaa kimalaisia ja mehiläisiä uudelleen. Niitä on kiva kuvata!
Ihan mainioita kimalaiskuvia olit ottanut, on siinä mukana ollut muutakin kuin tuuria… Kimalaiset ja mehiläiset tekevät kukilla töitä ja siten viipyvät jonkin aikaa samalla kukalla. Näin ollen niitä ehtii hyvinkin kuvata, eivät ole mitenkään säikkyjäkään, kuten perhoset.
Nättiä kukkia. Mukava päästä kattomaan näin makron läpi. Kimalaiset ahertaa meidän omapuissa. Tulis vähän lämpimämpää niin menis puun alle kuuntelee ja seurailee surisijoita.
Makroilu on kiehtovaa ja koukuttavaa. Uusia kukkia ilmestyy päivittäin uusia, kuvaamaan ei vaan ehdi. Nyt on vapaa viikonloppu, mutta kasvi- ja pottumaa pitäisi saada aikaiseksi. Omppupuut ovatkin nyt komeasti kukassa, onneksi kimalaiset lentävät vähän viileämmälläkin säällä, jopa pienessä sateessa, joten pölytyskin saattaa onnistua. Mehiläiset ovat vähän vaativampia sään suhteen.
Thank you, Irma. Those flowers are so beautiful, so tender
In the spring mother nature gives us many beautiful things to wonder. Thank you, Finn.