Heinikossa
24.06.2010
Aluksi nekin ovat hyvin-hyvin pieniä.
Niitä näkee vain asettumalla heinikkoon makoilemaan. Ja mikäs sen mukavampaa lämpimänä kesäpäivänä…
Kyllä näillä reisillä hyppää jo aika loikan! Ja niinpä pieni loikkasi viereiselle heinälle oikein komeasti.
Edessä avara maailma.
Satuolento.
Muumisirkka?
Ihan omat tikapuut.
Ahomansikanlehdeltä on hyvä tarkkailla maailmaa.
Näyttää olevan monelle suosittu tähystyspaikka.
Edellisvuotinen horsmanvarsikin käy varsin hyvin tarkoitukseen.
Pieni hepokattitoukkakin esittäytyi. Komeat on antennit jo pienellä.
Kukkuu!
Hyvää juhannusta kaikille!
26 kommenttia
jätä yksi →
Alimmasta kuvasta tulee mieleen nää maailmanlopun elokuvat kuten Madmaxit, Waterworldit, jossa immeiset alkavat muuttua elukoiksi ja niille ilmestyy suomuja, liskon nahkoja. Tolla hepokatilla olis hyvä suojapanssari väritys. Kuten myös – hyvää jussia!
Hepokatit ja heinikset ovat eläneet maapallolla varmaan monen “maailmanlopun” aikana. Ihminen häviää ensimmäisenä, öttiäiset viimeisinä. Hieno jussisää, ainakin näin aatonaattona, mutta oikeastihan tänään on se oikea juhannuspäivä. Tulin juuri järveltä kuvaamasta kalasääskien perhe-elämää.
Hyvää Juhannusta Irma ja Satuolento
Kiitos samoin, meidän molempien puolesta.
Ihanaa kun köllähdit.. en muista ikinä nähneeni heinäsirkkavauvaa ♥ Kauniit kuvat – tämä on aivan satumaailmaa
Hyvää juhannusta Irma!
Näitä nymfejä näkee vielä tähän aikaan kesästä enemmän kuin aikuisia. Onhan se kuin sukeltaisi toiseen ulottuvuuteen, kun näitä uppoutuu kuvaamaan. Kiitos, samoin sinne hyvää juhannusta!
Kaikkien öttiäisten kuvailu olisi kovin mukavaa jollei kammoaisi niitä..
Hienot kuvat jälleen..
Hyvää ja rauhallista Juhannusta.
Kun näihin lähemmin tutustuu, eivät ne vaikuta ollenkaan kammostuttavilta. Nämäkin suloisia pieniä ruohonsyöjiä. Kiitos, Piia, ja hyvää juhannusta sinullekin.
Hyvää juhannusta!
Olisi mukava tarkkailla pikkuotusten maailmaa, mutta olen nykyään niin punkkikammoinen, etten uskalla käydä heinikkoon.
Yhden punkin olen tänä kesänä saanut nahkaani. Sain sen irroitettua kokonaisena. Jäin henkiin. Hyvää juhannusta, Häivähdys!
Kuvista melkein kuulee sirkkojen sirityksenkin. Tosin siellä ei tainnut olla yhtään oikeasti sirittävää sirkkaa?
Nämä pienet eivät vielä siritä, mutta kuulin kyllä sivummalta jonkun sirittävänkin. Olisikohan ollut joku “varhaisherännyt”. Heinäsirkathan talvehtivat munina ja alkavat keväällä nahanluontien kautta kehittyä aikuisiksi, jolloin ne vasta aloittavat sirityksen. Loppukesällä sitten lisääntymisaikaan kuuleekin siritystä siellä sun täällä. Näitä toukkia näkyi monen eri kokoisia, joten siellä joukossa varmaan joku oli jo ehtinyt aikuiseksikin. En sitä ruvennut etsimään ja siritystä seuraamaan, koska halusin nyt kuvata nimenomaan näitä pieniä. Ovat aina yhtä uskomattoman näköisiä ja alituisia ihmettelyn kohteita.
i wish you could capture their sound, too! it is almost the sound of summer
there is a line in a poem of Seferis about these creatures-
how suddenly do they stop, all together [their singing]
(πώς σταματούν ξαφνικά, και όλα μαζί, τα τζιτζίκια)
Grasshoppers start producing sounds later in the summer, when they are fully grown-up. They rub their thighs against fore wings, so they don’t actually “sing”. These small grasshoppers are still “babies”. Thank your for the poem, Finn. It is so true, in the autumn suddenly we can’t here them any longer…
Jala vei, jala vei… jala jalla jala jala vei… oli hepokatti maantiellä poikittain… jala jalla jala jala vei! Kyllä sun blogia on kiva seurata! Huomattavasti antoisampaa kuin kuunntella bagdadin pommi-isku-uutisia!
Iloista ja luovaa Juhannusta!
Miuks ja Mauks täältä mökiltä! Tule joskus käymään!
Jopas siellä ollaan hilpeällä tuulella! Tulin juuri järveltä iltasoutelulta, siellä lintuemot uittivat jo untivikkojaan tyynellä järvellä auringonlaskun aikaan. Reilun viikon kuluttua suunnataan nokat kohti pohjoista. Kiitos kutsusta ja iloista juhannusta sinnekin, Miuks ja Mauks!
Hauskaa Juhannusta sinulle. Olipa oivia kuvia, voi kunpa minäkin löytäisin näitä vauveleita.
Löytyyhän niitä. Painelet vaan heinikkoon ja katselet tarkkaan. Hypähtelevät heinältä toiselle, joten kyllä sinä pian niitä alat bongailla. Iloista juhannusta sinullekin, Manteli.
Voi että täällä on taas niin ihania kuvia.
Vaikken ötököistä tykkää, niin rakastan kuviasi myös niistä, kun vielä niin ihanasti kerrot. Ja haluaisin kyllä oppia jotain valokuvauksesta… ensin kannattaisi ehkä hankkia kunnon kamera. 
Oikein hyvää juhannusta ja paljon kauniita kuvauspäiviä!
Kiitos turskantuoksuisista Norjan terveisistä! Siellähän juhannus on jo ohi, mutta yötön yö jatkuu. Kaikki kuvauspäivät ovat kauniita, kun asian oikein oivaltaa…
Taas niin mielenkiintoinen “matka” luonnon ihmeisiin kuviesi välityksellä. Hauskaa juhannuksenaikaa sinulle!
Kiitos, Valokki, samoin sinulle iloista juhannusta!
Sinulla olisi varmaan tähän luovuutta korostavaan valokuvakisaan jotain annettavaa jos haluaisit.
http://www.g-technology.eu/competition/competition
No johan nyt. Tiedätkös mitä, peikko, olen melkoisen huono osallistumaan kilpailuihin. Epäilen vahvasti, että minulta puuttuu tyystin ominaisuus, jota nimitetään kilpailuvietiksi. Kiitos kuitenkin linkistä, eihän sitä koskaan tiedä… Pitää seurata, miten kovatasoisia kuvia tuonne ilmestyy. Näyttää olevan vasta muutama kuva tullut.
Ihanan pitkät koipeliinit niillä ja aivan satuolentojen näköisiä. Viime kesänä minäkin sain tilaisuuden tutustua samanlaisiin kavereihin, olivat uteliaita minun suhteen.
Oli sinulla hieno kohtaaminen pikku kauriin kanssa, ovat nuo eläimet kyllä hienon näköisiä, ja hienot kuvatkin sait siitä.
Hyvää juhannuksen aikaa, meillä sade loppunut tuli kyllä aika roimasti.
Heinäsirkkoja ja hepokatteja on suhtkoht helppo kuvata, kun vaan makoilee hiljaa heinikossa sopivalla paikalla. En tiedä, ovatko uteliaita vai huononäköisiä, mutta eivät ne kovin säikkyjä ole. Kovin kauas eivät kuitenkaan hyppele, samalla paikalla pysyttelevät.
Noin lähelle en aikaisemmin ollutkaan päässyt kaurista. Kiva tapaaminen. Täällä alkoi illalla sataa kovasti, nyt aamulla on sade lakannut, mutta pilvistä on edelleen. Mukavaa juhannuksen jatkoa sinullekin, Tia.