Juhannuskukkia
Metsäkurjenpolvi on itseoikeutettu juhannuskukka. Monensävyisiä ovat kurjenpolven kukkien värit, valkoisesta violetin eri asteisiin.
Isotalvikki ehti juuri sopivasti juhannukseksi avata kukkansa. Talvivihannat lehtiruusukkeet paljastavat talvikkien asuinpaikat ilman kukkiakin. Sitten vaan odottelemaan kukkavarren kasvamista ja kukkien avautumista. Kuivuneet kukkavarret siemenkotineen jäävät usein talventörröttäjiksi, joten niitä voi kuvata talvellakin.
Toinenkin talvikki, tähtitalvikki, on vielä voimissaan.
Kissankäpälä aloitti kukintansa jo ennen juhannusta, jatkaa edelleenkin.
Nurmitädykkeen sinisilmät tuikkivat pitkään, avaavat säästellen kukkiaan, muutaman kerrallaan. Vanhetessaan kukat alkavat punastella.
Päivänkakkara on monen mieleen.
Ulpukatkin työntävät jo kärsänsä ylös vedestä.
Järvisätkin eli vesileinikki peilailee juhannusaamuna.
Ikikukkija puna-ailakki on jo kypsyttelemässä ensimmäisiä siemenkotiaan, samalla kun kukinta jatkuu ja jatkuu… Tosin kauemmin kukkivat lienevät usein hedekukkia.
Kauniita kuvauskohteita olet löytänyt. Kuvasin myös juhannuksena ilmeisesti tähtitalvikkia, muistuttaa kuvasi kukkaa. Nurmitähdykkeitä oli myös paljon, ne ovat ihastuttavia pieniä kukkasia. Vesileinikkiä en ole tavannut, näyttää hennolta ja kauniilta, kuinka suuri sen kukka on?
Järvisätkimen kukat ovat läpimitaltaaan pari-kolme senttiä. Kuvassa kukka on osittain kiinni. Alkaa kukkatarjonta olla pian niin runsasta, ettei perässä pysy. Kiitos, Valokki.
Taisipa olla juuri ne seitsemän kukkaa, jotka juhannusyönä pitää kerätä ja laittaa tyynyn alle, jotta…
Kiertäessäni pintareita, huomasin sen kukka runsauden, joka vallitsi. Kukkia en kyllä kuvannut, kun metsästin niitä öttiäisiä ja tuskailin otosten kanssa.
Nurmitädyke on kaunis ja sitä kasvaakin tuolla penkeissäni maanpeitekasvina.
Tässä taitaa olla vähän reilumminkin kuin se seitsemän, vamuuden vuoksi… Poimin kukkia vain kameralla, maljakossa kuihtuvat kuitenkin heti. Tuskailit öttiäiskuvauksen kanssa? Karkasivatko sinulta?
Seitsämän eri kukkaa minullekin tuli heti mieleen, vaikken koskaan sitä taikaa ole tehnytkään. Kauniita ovat luontomme kukat,kuin myös kuvasi. Kissankäpälä taitaa olla jo harvinaistumassa? Viime kesänä tyttären piti tehdä kouluun kasvio ja silloin kierrettiin kukkia keräämässä, aika monta löytyikin ihan omalta pihalta. Mukavaa että se vanha tapa on kouluissa elvytetty.
Etelässä on kasvioni mukaan kissankäpälä harvinaistunut. Pohjoisessa sitä kyllä on runsaasti, tuntureita myöten. Lapissa kissankäpälää kasvaa isoina mattoina teiden varsillakin. Olen sen verran vanha, että minun kouluaikanani piti (sai) oppikoulussa koota herbaarion. Olikohan kolmena kesänä. Kaikki piti osata tunnistaa, osata suomalaiset ja tieteelliset nimet, heimoja myöten. Se on kyllä ollut vankka pohja kasvituntemukselle ja pitänyt mielenkiinnon kasveja(kin) kohtaan näihin päiviin saakka. Eli “pakollinen” kasvienkeruu ei ainakaan minun kohdallani luonut vastenmielisyyttä kasveja kohtaan, päinvastoin. Yhteen aikaan suunnittelin jopa alkaa opiskella biologiaa… Nykyäänhän tuon kasvion voi helposti tehdä digitaalisesti, kuvin. Kuvista saa jopa paremman käsityksen kuin huonosti prässätyistä kasveista. Mukaan kasvioon voi ottaa harvinaisempiakin lajeja, jopa rauhoitettuja, kun ne voi kuvata kasvupaikallaan.
Järvisätkintä en ole koskaan nähnyt luonnossa. Nurmitädyke on kaunis pienuudessaan, mutta minunkin mielestäni kurjenpolvi on juhannuskukka. (Muuten, näytin lapsenlapsille Zoosta lintukuvia ja totesin, että ne eivät vedä lainkaan vertoja esimerkiksi sinun kuvillesi.)
Ainakin tällä kotijärvelläni järvisätkin on tavallinen näky. Laitoin nämä kuvat mitenkään kummemmin ajattelematta, että olisivat jotenkin tyypillisiä juhannuksen aikaan kukkivia kasveja. Sattuivat vaan matkan varrelle. Kurjenpolvea on perinteisesti pidetty juhannuskukkana. Kiitos, Liisa.
Oi vieläkö kurjenpolvet kukkivat? Sinnitelkää, sinnitelkää ensi sunnuntaihin asti. Pääsen vasta silloin katselemaan maisemia ja kukintaa.
Kyllä kurjenpolvet ainakin täällä Savossa vielä kukkivat, varsinkin varjoisilla paikoilla. Metsässähän se onkin kauneimmillaan.
Upea kuvasarja kukista. Kauniita ovat erityisesti nurmitädyke punastellessaan ja järvisätkimen heijastus järven pinnasta.
Kiitos, Mirja.
Kauniita ovat Suomen kukkaset, lummekuvassa on jotain mystistä, hienot värit. Kaksi nuorinta lastani keräsivät myös kasveja, tietenkin äitinsä suurella avustuksella. Nyt tosin kelpasi sanomalehdet kuivattamaan kasveja ja kirjat painoksi, hyvin silti onnistuivat.
Muistan, että minun lapsuudessani oli imupaperit ja oikea prässi ja tosi tarkasti piti asetella kasvit ja harjata multakokkareet, kasvejakin piti kerätä paljon enemmän. Se oli hauskaa puuhaa.
Ulpukka on kuvattu aikaisin aamulla, auringonnousun aikoihin. Sanomalehtiä, imupaperia, lautoja, tiiliskiviä… siinä kouluaikainen kasviprässini 60-luvulla. Herbaarioni oli tallessa vielä joitakin vuosia sitten, mutta sitten jonkin muuttokuorman yhteydessä lopulta luovuin siitä.
this is pure magic thank you
Magic belongs to midsummer, Finn. Thank you.
Järvisätkin on hauska, uskomattoman tomerasti se sieltä nousee. Ja on kuitenkin niin pieni.
Sieltä se on pohjasta kasvun aloittanut, kohti aurinkoa pyrkinyt. Ja nyt on iloisesti pinnalla!
Kauniita kuvasia viime kesältä