Sirkat
30.06.2010
Eihän heinikosta malta nyt pysyä pois millään, kun näitä pikku hurmureita loikkii siellä eestaas. Isompia ja pienempiä.
Päivän ylläri oli punasteleva heinäsirkka.
Oli sitä punaista muuallakin kuin naamataulussa.
Tarkkailuasemissa.
Heinikossa hiljaa.
Otetaanhan rennosti.
Hepokattinuorukainen tiirailee.
Vanha nahka.
Lisäys 1.7.2010:
Tämä pienokainen poseerasi niin tomerasti, että pakkohan tämä on vielä laittaa.
22 kommenttia
jätä yksi →
Ei voi taas muuta tehdä, kuin ihmetellä näitä mahtavia makro- ja lähikuviasi. Pääsee hienosti näiden pienten sirkkojan maailmaan
Sirkkojen ja hepokattien maailmaan pääsee myös makoilemalla heinikossa hiljaa… Aika ymmärtäväisesti suhtautuvat kummalliseen kuvaajaan.
Mitä ihmettä, ne marssii teille porukalla kuvattavaksi! Upeaa!
Kyllä minä vielä toistaiseksi joudun marssimaan näiden luokse kuvaamaan. Mutta onneksi ei ole kaukana hyvä heinispaikka. Nälkä kasvaa syödessä, tekisi mieli kuvata vähän erilaisempiakin lajeja. Soilla, hiekkadyyneillä, tuntureilla, kallioilla jne. asustaa erilajisia heinäsirkkoja. Ehtisi vaan joka paikkaan. Suomen kesä on lyhyt.
Oletpa huomannut monet sirkat ja vielä kuvaankin saanut asettumaan. Nämä sirkat ja hepokatit ovat kuin jäänteitä menneiltä ajoilta, jolloin ritarit kulki haarniskassa.
Nämä asustavat yleensä samoilla paikoilla vuodesta toiseen, niin tietää mennä etsimään. Nyt kuuluu jo siritystäkin yhä enemmän. Näitä on suhtkoht helppo kuvata, kun malttaa liikkua kuin hidastetussa filmissä. Äkkinäisiin liikkeisiin reagoivat loikkaamalla jonkin matkaa. Yleensä jäävät lähelle istumaan ja tuijottamaan. Niillä on myös hauska tapa “piiloutua” heinän taakse, sitä mukaa kun niitä yrittää kuvata, ne siirtyvät lisää heinän taakse… piilosta leikkivät.
Aivan huikeita kuvia. Tuo punasteleva on kuin liikaa aurinkoa saanut ujoliini.
Kiitos, Kaanon. Olen kyllä tiennyt, että näitä punaisiakin nurmiheinäsirkkoja on, mutten ollut aikaisemmin sellaista nähnyt.
Hienot sirkat ja hienot kuvat! Olisiko tuo sirkka saanut liikaa aurinkoa äkkiseltään ja nahka vähän punoittaa
)
Kiitos, Elisa. Auringonporottamaltahan heinis näyttää, mutta ihan oikeasti “tavallisen” väristen joukossa on joskus punaisiakin.
Upeita perhoskuvia tuolla edellä.
Muksuna ongittiin heinäsirkoilla, kun madot loppuivat. Nyt en voisi kuvitellakaan laittavani mitään elävää koukkuun.
Mutta en silti taida mennä heinikkoon makoilemaan ilman huopaa, jos siellä on näin paljon porukkaa.
Ihmeen hienon värisiä ja jänniä naamoja
Tuo oli minulle ihan uutta, että heinäsirkkoja kalansyötteinä… Aika kamalaa. No, kamalaahan se on madonkin laittaminen koukkuun. Enpä enää laittaisi minäkään nykyään, vaikka lapsena se oli ihan normaalia. Onneksi nykyään saa “keinomatoja”, joihin on saatu madon hajukin mukaan. Ovat kirkkaanpunaisia. Hyvässä seurassa on, jos heinisten kanssa saa heinikossa makoilla, ihan ovat kilttejä. Jotain kiehtovaa näissä on. Kiitos, Uuna.
Mitä kaikkea sinä löydätkään sillä makrollasi?! Ihanimmat ovat se punasteleva heinäsirkka ja ne pikku hurmurit.
Ihaniahan nämä ovat, ei siitä mihinkään pääse. Vaikuttavat jopa utelailta, tai sitten eivät näe kunnolla…
Olen kyllä samaa mieltä, että pysy ihmeessä siellä heinikossa kun tuot sieltä näin ihmeellisen hienoja kuvia. Ai kun osaat ottaa monenlaisia ja niin ilmeikkäitä.
Itsekin konttasin Suomenlinnassa toissapäivänä tällaisten minisirkkojen perässä, mutta kun saan makroja otettua vain sen kääntörenkaan avulla ja se vaatii todella lähelle kohdetta menemistä, niin en päässyt kuvausetäisyydelle – jo oli pompattu pois kun koitin tarkennella. “Saaliina” oli vain yksi ohikulkija joka tuli kyselemään oliko minulta hukkunut sinne heinikkoon jotain – hehe
Hienot kuvat kertakaikkiaan!
Heinikossa on nyt vähän kosteat olosuhteet, kun on sadellut. Jospa huomiseksi taas kuivahtaisi. Täällä naapurit ovat jo tottuneet röhnöttämiseeni milloin ojan pohjalla, milloin pensaassa tai tuolla heinikossa, joten minulla ei ole enää mitään menetettävää… Nämä ovat kiehtovia kuvauskohteita. Vaikka naama näyttäisi olevan aina samoilla peruslukemilla, on ilmeissä kuitenkin jotain vivahteita. Outoa. Kiitos, uuvana.
Näitä kuviasi ei voi kuin ihailla haltioituneena. Hienoja yksityiskohtia ja kauniita värejä. Ötökätkin muuttuvat ihan suloisiksi veitikoiksi, melkein niistä alkaa pitämään
Ötökäthän ovat suloisia veitikoita, ei niiden tarvitse miksikään muuttua… Kiitos, Miiwi.
Jo on heinäsirkka-apajat sinulla. Tuo pinkki sirkka näyttää siltä kuin ei kuuluisi joukkoon, kuin pieni possu hän on. Tänään totesin, että vielä kuulen heinäsirkan sirityksen. Jännitän joka kesä, onko kuulo jo huonontunut, onneksi ei.
Olen myös huomannut tämän heinän taakse piiloutumisen, se on lähes sääntö. Pitäisi olla avustaja mukana, joka tulisi toiselta suunnalta, silloin heinäsirkka tulisi minun puolelleni piiloon:) Hämähäkit muuten leikkivät samaan piiloleikkiä.
Ihania kuvia taas sinulla.
Possu-heinis, hihii! Vielä kuulen minäkin sirityksen, vaikken ihan nuori tyttö enää ole. Hyvä kuulotesti. Kiitos, Manteli.
No, mä vaan sanatonna ihmettelin kuinka läheltä ja hyvällä kameralla saakaan aivan uskomattoman hienoja kuvia. Korennot saavat ihan inspiraation puhkeamaan seuraavissa risutöissäni
Onhan tämä lilliputtimaailma aika kiehtova. Risukorento kuulostaakin mielenkiintoiselta. Kiitos, Selma.