Korentoja
Lummelampikorennon tapasin ensimmäisen kerran tänä kesänä.
Lummelampikorennon erottaa sirolampikorennosta leveästä ja litteästä takapäästä sekä valkosista siipitäplistä. Laji on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla eikä sen lisääntymispaikkoja saa hävittää tai heikentää.
Nimelleen uskollisena lummelampikorento käyttää lumpeen tai ulpukan lehtiä reviirinsä vahtipaikkana. Tarkkailin näitä useita tunteja suolammen rannalla, ja sama korento näytti joka kerta laskeutuvan tietylle lehdelle. Teki pienen lenkin välillä ja palasi takaisin lehdelleen. Kavereina lummekuoriaisten porukka.
Sirolampikorentokoiras muistuttaa paljon lummelampikorentoa. Erona hoikempi takapää sekä mustat siipitäplät. Molempien lajien sukukypsillä koirailla on vaaleaa väritystä takaruumiissaan. Myös sirolampikorento on rauhoitettu laji.
Kahden lehden valtaaja.
Saman lammen rannalla surrasi myös pikkulampikorentoja.
Pikkulampikorennot lisääntymispuuhissa.
Ruskohukankorentoja näkee yleisesti ja runsaasti.
Ruskohukakorento huilaa…
… lyö päätään “seinään”…
Lammenrannan suopursulla tapasin harsokorennon.
Tällaiseen näkyyn törmäsin kuvatessani jotain perhosta. Skorpionikorentopariskuntahan se siellä.
Ennen kuin ehdin lehden toiselle puolen, oli toinen kaveri jo häipynyt.
Lammenrantasuolla kypsyy hilla.
Jos haluatte nähdä tosi hienoja sudenkorentokuvia, käykääpä katsomassa Uuvanan blogin helikoptereita.
HERTTINEN MITEN HIENOJA KUVIA!!!!
Kiitos, Arjaanneli!
Upeaa!! Minusta sudenkorennot ovat aina vauhdikkaassa lennossa, että niistä voikin saada kuvia ja vielä näin kauniita!
Nämä onneksi eivät olleet lennossa. Minulla ei riitä kärsivällisyys lentävän korennon kuvaamiseen. Pitäisi olla paremmat kuvausvälineetkin. Kiitos, Miiwi.
Upeita kuvia taas. Korennot vaikuttavat perhosiakin hauraammilta, mutta taitaa olla toisin päin.
Olen usein nähnyt korennon nappaavan suureen kitaansa perhosen – ja toisen korennon. Varsinkin ruskohukankorennot ovat innokkaita saalistajia. Siitäköhän se ‘hukka’ tulee nimeen… Kiitos, Liisa.
Voi juku, miten upeita kuvia olet taas ottanut!!
Alempanakin on niin hienoja kuvia, että ihan jäin niihin kiikkiiin, heinäsirkatkin ihan tosi hienoja!
Tulin suakin välillä kurkkaan, jatkan kuitenkin vielä blogilomaani…
Kiva, kun kävit kurkkaamassa, harakka! Kiitos. Blogilomaakin on ihan viisasta pitää välillä.
Voi noita kaunosiipiä! Ihanaa pitsiä, kaunista hehkua!
En ole vielä tavannut yhtään hyönteistä, jolla olisi rumat siivet. Ja vielä niin erilaisia siipiä. Kiitos, Uuna.
Olipas kauniita korentoja, näitä lummelampikorentoja en ole koskaan tavannut, ehkei niitä täällä Virroilla ole. Tänään tiirailin mökillä korentoja, mutta ihme kyllä en yhtäkään nähnyt, vaikka alkukesällä niitä lenteli iltaisin paljon. Paarmoja sensijaan riitti kiusaksi asti:)
Lummelampikorentoja en ollut minäkään aikaisemmin nähnyt, ilmeisesti ihan vaan siksi, kun en niitä osannut etsiä. Paarmoja tosiaan on tänä kesänä “kiitettävästi”.
Kauniita ja hienoja kuvia sudenkorennoista sinulla. Haaveilen myös, että korentojen kanssa kohdattais ja kuvankin saisin. Paljonhan noita eri lajeja jo lentelee.
Oi, teilläkö on jo hillat noin pitkällä, toivottavasti täällä kypsyisi hitaammin, niin kerkiäisi lomilta käydä vielä hillassa., elokuun alkupuoli olisi hyvää aikaa tuota kultaa metsästää.
Sami Karjalaisen Suomen sudenkorennot -kirjasta luen, että Suomessa elää 55 sudenkorentolajia. Lajimäärä vähenee pohjoiseen mentäessä, Enontekiön Lapissa on enää 14 lajia. Joten kyllä sinä siellä varmasti kohtaat korentoja, enkä yhtään epäile, ettetkö kuviakin saisi.
Hilla kypsyy varmaan nyt nopeasti näillä keleillä. Siitäkin huomaa, miten nopeasti kesä etenee. Kohta kypsyy mustikkakin, sieniäkin alkaa jo olla… Kiitos palautteestasi, Pehmyt piirto.
Ihan henkeä pidätellen katselin kuviasi. En ole tiennyt, että niitä on noin monta lajia. Joskus rannalla poukkoilee joku kaunis isopäinen korento ja kissan olen nähnyt yrittävän tavoitella sellaista.
Tuossa Pehmyt piirron vastauskommentissa mainitsinkin, että Suomesta on tavattu 55 sudenkorentolajia, näitä isompia ja sitten niitä “lentäviä neuloja”. Eihän niitä lennossa oikein erota toisistaan, mitä lajia ovat.
Ovat kyllä ihastuttavan kauniita, siivet kuin koruja. Ja niin montaa eri lajia.. Tunnistatko heti lajin, siis maastossa, kyselee aivan tietämätön
Kauneutta on koko luonto tulvillaan.
En todellakaan tunnista, muutaman yleisimmän, kuten ruskohukankorennon ja tummasyyskorennon. Esimerkiksi näiden lampikorentojen nimet ja tuntomerkit piti tarkkaan katsoa Sami Karjalaisen kirjasta. Kauniita ihmeitä ovat nämäkin. Kiitos, Elisa.
Aivan kuin ne oikeasti tulisivat poseeraamaan, mutta samalla näyttävät salaperäisiltä vakoojilta. Mukavia veijareita.
Ota näistä sitten selvä… Mukavia kuitenkin ovat he.
Kylläpä on kauniita kuvia!
Kiitos taas luonnontieteen tietoiskusta!
Kiitos sinulle, Häivähdys!
Sinulla näyttää olevan hienot korentomaisemat, kun sieltä löytyy vaikka minkälaista ötökkää. En ole koskaan noita lummelampikorentoa nähnyt, mutta en ole kyllä osannut katsoakaan sillä silmällä. Juuri sain Sami Karjalaisen kirjan ja täytyy kyllä sanoa, että osalla erottavat tunnusmerkit ovat tosi pieniä.
Lampien rannat näyttävät olevan hyviä korentopaikkoja. Eka kerran minäkin lummelampikorentoja kuvasin, tiedä vaikka olisin ennenkin nähnyt, mutten tunnistanut. Karjalaisen kirja on kyllä hyvä tunnistusopas, samoin hänen uusi kirjansa Suomen heinäsirkat ja hepokatit.
Itse olen istuut parinakin päivänä tuntikausia koretoja kuvaamassa, kuvia on aika paljon mutta en ole ehtinyt laitella. Iso määrä itselleni uusia lajeja on tullut vastaan, tosin ei mitään ihan noin harvinaista kuin tuo lummelampikorento. Mutta paljon eri helikopterimalleja ja -muotoja ja -värejä. Ihmeellinen on korentomaailma.
Todella ienoja kuvia olet saanut. Ei ole aina helppo heitä kuvata, sen ole kyllä huomannut.
Ja kiitos mainonnasta, nyt vasta huomasin.
Myös lummelampikorento oli tämän kesän “uutuus”. Tosin sitä ei ihan joka paikassa ole, joten ensi vierailuni tuolla lammella tuotti heti tulosta, vaikken tätä osannutkaan odottaa. Suokeltaperhosia menin rämeikköön kuvaamaan, kun huomasin nämä lammen rannalla. Kiitos, uuvana.